Maratonmatka Debrecen 2008
14.4.2009
Käsi sydämelle, kuka meistä tietää missä on kaupunki nimeltä Debrecen? Puhumattakaan, että tietäisi mikä oli miehiään tämän kaupungin suuri poika Alfred Hajos. Mutta jos kysytte asiaa Liikuttavien Unkarin matkalla mukana olleilta, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Unkarin itäosassa, lähellä Romanian rajaa sijaitseva, maan toiseksi suurin kaupunki tuli ryhmälle liikunnan harrastajia tutuksi Liikuttavien maratonmatkalla. Tämä 230000:n asukkaan kaupunki, jota kalvinistien kaupungiksikin kutsutaan, oli valittu kohteeksi pienen eksoottisuutensa vuoksi, eikä se siinä suhteessa pettymystä tuottanut. Kuten ei koko Unkarikaan, joka oli useimmille ryhmän jäsenistä aivan uusi tuttavuus. Unkari vakuutti ystävyydellään ja siisteydellään, minkä useat suomalaiset ovat havainneet suosituiksi tulleilla Budapestin matkoilla. Maan edullinen hintataso myöskin houkuttelee turisteja ja tässä suhteessa syrjäisempi Debrecen oli hinnakkaampaa Budapestia parempi vaihtoehto. Maan pääkaupungista matkaa Debreceniin on 230 km, jonka taittamiseen oli vuokrattu kaksi minibussia, olihan matkassa 12 henkilöä. Jo Budapestin uudehkossa lentoterminaalissa saimme esimakua siitä, että opastukset eivät ole aivan normaalia länsimaista tasoa ja tämä seikka aiheutti hieman ylimääräistä kiertoajelua kaupungista ulospääsytien löytämiseksi. Oikean tien varmistamista haittasi unkarilaisten selkeästi kehnohko englannin kielen taito. Erään ryhmämme jäsenen Sastamalan Opistossa suorittaman unkarin kielen vuosikurssin oppi joutui kovaan testiin erinäisissä tilanteissa. Asukkaita Unkarissa on yli 10 miljoonaa, joista noin viidesosa asuu Budapestissä, eli maan kaikki tärkeimmät toiminnot keskittyvät siis vahvasti maan pääkaupunkiin.
Matka maan halki taittuikin sitten leppoisasti uutta moottoritietä pitkin, laajoja peltovainioita ihastellessa. Unkari on vahva maatalousmaa. Maasto on enimmäkseen tasaista ja maanviljelyyn hyvin soveltuvaa. Väkisin mieleen hiipi suomalaisten maanviljelijöiden varmasti aiheellinenkin huoli tulevaisuudestaan. Ei ole EU-viljelijät samalla viivalla ja erilaisia tukirakenteita tullaan varmasti tarvitsemaan jatkossa entistäkin enemmän. Vuoristoa on lähinnä maan koillis- ja pohjoisosassa ja maan korkeinkin kohta on vain noin tuhannessa metrissä. Suuria jokia on maan kahtia halkova Tonava ja itäosassa virtaava Tisza. Järviä maassa on vähän, mutta erittäin tunnettu järvi on turistikohteena suomalaisillekin tunnettu Balaton, joka on Keski-Euroopan suurin järvi.
Autokanta Unkarissa ei juurikaan häpeä eurooppalaisessa vertailussa, vaikka ikään kuin muistona jostain menneestä, nostalgiaa huokuva Trabant aina silloin tällöin eteen putkahtaakin. Kuorma-autot ovat jo länsimaista tasoa ja rekkaliikenne valuu itään päin tasaisena virtana, vieden kyydissään uusia autoja elintason mittareiksi. Liikenne on erittäin vilkasta, eikä teiden laatua ole ehditty parantaa autokantaa vastaavaksi, vaikka paljon on tehtykin. Ajonopeudet vaikuttivat hillityiltä, eikä Baltian maiden ja varsinkin Puolan kaltaisia itsemurhakandidaatteja teillä juurikaan näkynyt. Yllätys löytyi polttoaineiden hinnoissa, sillä bensan hinta oli Suomen tasoa ja dieselin jopa hieman bensiiniä kalliimpaa.
Debrecenistä puhuttaessa palaamme alussa mainittuun Alfred Hajokseen. Hajos oli nykyaikaisten olympialaisten ensimmäinen uintivoittaja, voittaen vuoden 1896 Ateenan kisoissa sekä 100m:n, että 1200 m:n uinnin. Kilpailu käytiin Välimeressä, jonka lähes nelimetriset aallot eivät hyydyttäneet tätä kisojen nuorinta voittajaa, vaikka vesi oli vain noin 10 asteista. Tämä muutenkin erittäin monipuolinen urheilija opiskeli arkkitehdiksi, niittäen kuuluisuutta erityisesti urheilurakennusten suunnittelussa. Eräs merkittävä Hajoksen suunnittelema rakennus on aivan Debrecenin keskustassa sijaitseva Grand Hotel Aranybika hotelli, johon Liikuttavien ryhmä majoittui reissunsa ajan. Ajan hammas oli tehnyt melkoisesti kulumaa hotellin sisustukseen, mutta ala-aulan ja ravintolan puitteet olivat palatsinomaiset ja mieltä sykähdyttävät. Debrecen on erittäin kuuluisa kylpylöistään ja tarjolla olevien hoitomuotojen lista on loppumaton. Hotellimme ei ollut varsinainen kylpylähotelli, mutta paljon erilaisia hoitoja oli tarjolla ja suomalaistenkin käyttäjien hyväksynnän saanut saunaosasto.
Jos on Debrecenissä paljon kylpylöitä, niin on myös kirkkoja. Protestanttisen kristinuskon temppeleitä, upeine sisustuksineen on eri puolella kaupunkia ja niihin on yleinen tapa mennä hiljentymään. Unkarin väestöstä kuitenkin enemmistö on katoliseen kirkkoon kuuluvia. Debrecenissä on luonnollisesti myös paljon museoita, mutta kaupungille ominaisinta on runsas kulttuuritarjonta. Tunnettu klassisen musiikin säveltäjä ja kansanmusiikin kerääjä Bela Bartok asui aikanaan Debrecenissä ja edelleen kaupungissa tuntuu Itävalta-Unkarin aikaisen musiikin vaikutus. Aihetta läheltä liippaa sekin, että Mozartin kuulia on myytävänä useissa eri kohteissa. Hotellimme vieressä olevalla aukiolla oli useamman kerran jonkin sortin kulttuuritarjontaa ja iltamyöhään ämyreistä tulvi klassisen musiikin virityksiä. Aukion laidalla sijaitseva Suurkirkko, sekä muut näyttävät vanhat rakennukset tekevät keskustasta hyvän näköisen, varsinkin kun runsaiden neonvalojen sijaan suositaan hillitympää tyyliä.
Maratonin lähtöpaikka oli aivan hotellimme edessä olevalla pääkadulla. Maalialue sitä vastoin sijaitsi suuren puistoalueen laidalla, yliopiston päärakennuksen edessä, noin 3 km keskustasta. Tämä yliopiston päärakennus on jo hieno nähtävyys sinänsä. Kevät Unkarissa oli ollut kylmän puoleinen, mutta nyt kesä ja vehreys teki vauhdilla tuloaan. Edellisenä yönä ukkonen riehui vielä puolenyön jälkeen, mutta maratonpäiväksi saimme melkein helteiset olosuhteet. Täysmaratonin reitti kierteli kolmena lenkkinä puistoaluetta, ollen maastoltaan tasaista, seudulle tyypillistä. Kilpailuun osallistui eri matkoille yhteensä noin 600 juoksijaa, joiden lisäksi muutama sata lasta omaan kisaansa ja varsinkin heille tapahtuman tärkeys oli silmiinpistävää. Maratonin järjestelyt toimivat hyvin. Tosin me suomalaiset olemme tottuneet hieman tiheämpään huoltoväliin, ainakin näin lämpimissä olosuhteissa, mikä aiheutti lievää nurinaa. Viisi ryhmämme jäsentä juoksi täyden maratonin, eli 42 km, muiden tyytyessä 20 km:n tai kympin lenkkiin. Kaikki suoriutuivat tehtävästä odotuksiaan vastaavasti, mutta ainoastaan Mäkelän Päivi ylsi palkintokorokkeelle. Päivi oli ikäsarjansa ykkönen ja naisten kokonaistuloksissa kuudes, saaden iloiseksi yllätyksekseen jopa rahapalkinnon. Summalla sai pienen korjauksen matkabudjettiin, porukalle tarjotun voittomaljan lisäksi. Niemisen Sakari ansaitsee myös maininnan, sillä hän juoksi eka maratoninsa lähes kolmen tunnin aikaan, josta on hyvä jatkaa kohti kovempiakin tavoitteita. Allekirjoittaneen lisäksi täyden maratonin urakoi Järvisen Antti ja Järvisen Jari. Maratonin voittaja pisteli hieman alle 2.30 aikaan, mikä on tämän suuruiselle kisalle ihan kelpo tulos.
Unkarilaisesta urheiluperinteestä voisi mainita, että yleisurheilun lisäksi suosituimpia lajeja ovat uinti, ammunta, miekkailu ja muut kamppailulajit. Joukkuelajien menestys lepää useimmiten käsipallon ja vesipallon varassa, mutta luonnollisesti jalkapallolla on vankka sija maan urheiluelämässä. Hevosurheilu on myös suosittua, mutta hevosta ei näe enää peltotöissä kuin aivan satunnaisesti syrjäseuduilla.
Maratonille tankkaus, kuten muukin ruokailu onnistui Debrecenissä hyvin, sillä ravintoloiden tarjonta oli maukasta ja todella edullista. Kaupungin parhaissakin ravintoloissa a la carte listalta valitun päivällisen lasku saattoi jäädä alle kymmenen euron. Palvelu oli ystävällistä, mutta välillä melko hidasta ja saattoipa joku jäädä tilaustaan vallankin paitsi. Tyypillisiä unkarilaisia ruokia ovat erilaiset liharuoat, jotka ovat melko voimakkaasti maustettuja, mutta eivät kuitenkaan tulisia. Paprikaa käytetään paljon, mutta se ei näkynyt niinkään ruoka-annoksissa. Unkari kuuluu myös viinimaihin ja laaduista tunnetuin on Tokaji. Varsinkin vanhempi sukupolvi saattaa muistaa hyvin ”Erkin pikakiväärin”, eli Egri Pikaverin, joka oli –70 luvun muotijuomia Suomessa. Varsinainen shoppailijan paratiisi Debrecen ei ole, mutta pari isompaa ostoskeskusta pikkuputiikkien lisäksi pitävät kyllä huolen siitä, että tuliaiskassit täyttyy. Erityisesti Unkarille ominaisia matkamuistoja oli tarjolla melko vähän, tai me vain emme sitten syventyneet siihen puoleen tarpeeksi aktiivisesti.
Maratonin jälkeisenä päivänä otimme suunnaksi Romanian, olimmehan vajaan 50 km:n päässä rajalta. Romanian puolelle saavuttaessa tuli nopeasti selväksi se, että EU:ssa löytyy vielä hyvinkin monen tasoista elämisen laatua. Heti rajan ylitettyämme tien laatu heikkeni rajusti. Hevosten määrä oli silmiinpistävää ja niiden käyttö tapahtuu hyötytarkoituksessa. Eläinsuojelun aktivisteille hevosten kunto aiheuttaa sydämentykytyksiä ja timpureille rakennusten kehno kunto. Olimme siis liikkeellä maan köyhimmässä osassa. En tiedä johtuiko ryhmämme parin naispuoleisen jäsenen pelonsekainen suhtautuminen Romaniaan lähtemiseen siitä, että Dracula on lähtöisin juuri täältä Transylvanian alueelta missä liikuimme. Ajelimme noin 40 km:n päässä rajalta sijaitsevaan Carein pikkukaupunkiin, jossa ihailimme erittäin kaunista kirkkoa ja uskaltauduimme syömään todennäköisesti kaupungin parhaassa ravintolassa. Jos olisimme jatkaneet matkaa vielä muutaman kymmenen kilometriä, olisimme saapuneet Cluj-Napocan yliopistokaupunkiin, jonka lähellä sijaitsevassa Jucun pikkukylässä rakennusmiehet kuumeisesti viimeistelevät Nokian uutta kännykkätehdasta. Mielipiteet vaihtelevat projektin puolesta ja vastaan mutta totta on se, että juuri tämä köyhin kolkka EU:ta tarvitsee jotakin alkupotkua elintason parantamisen vauhdittamiseksi. Nikolae Ceausescun aiheuttamat kansan sorron ja ryöväämisen haavat tarvitsevat vielä paljon lääkettä toipumiseen.
Takaisin Unkarin puolelle tultua tuntui, että se on eurooppalaista huipputasoa oleva valtio. Unkari on ainakin ravistanut vanhat itäblokin haamut harteiltaan jo ajat sitten. Usein matkailun parasta antia on se, että paremmin havaitsee miten hyvin täällä kotimaassa asiat ovat. Tämän matkan paras palkinto on varmasti siinä, että Liikuttavien iloinen joukko jaksaa paremmin taas yhteistä harrastustaan jatkaa.
Unto Peltoniemi