Raduga-marathon Minsk Belarus
26.8.2009
Tartun pitkästä aikaa kynään, sillä juuri Minskin reissulta kotiutuneena virtaa adrenaliini vielä väkevänä suonissa ja matkan muistot päänupin päällimmäisenä. Valko-Venäjä osui kohdevalinnaksi, koska en ollut vielä siellä käynyt, enkä siis maratonia juossut ja maa on kuitenkin ylättävän lähellä. Olen käynyt lähes jokaisessa entisen itäblokin maassa ja useita kertoja Venäjällä, joten määrätty ennakkokuvitelma oli myös muodostunut Minskistä. Kaupunki kuitenkin vei jalat alta, sanan positiivisessa merkityksessä. Rakennukset olivat hyvässä kunnossa, edes sivummalla ei rähjäistä korttelia näkynyt. Kaikkialla oli erittäin siistiä, jopa siistimpää kuin useimmissa länsikaupungeissa. Puistoja on paljon ja kukkaistutuksia, jotka kaikki myös todella hyvässä hoidossa. Kadut Minskissä ovat leveitä ja hyväkuntoisia, joista 8-kaistainen pääkatu halkoo kaupunkia lähes 10 km:n matkan. Säännöllisesti näkee Lamborghinin tai Ferrarin, jopa paljon useammin mitä Dubain katukuvassa näin, siellä tammikuussa käydessäni.
Olimme Arin (Asplund) ja Antin (Järvinen) kanssa Minskissä vain pari päivää. Ensin ajoimme läpi Viron ja Latvian, Liettuan Vilnaan asti, jonne matkaa Tallinnasta on noin 650 km. Jätimme auton hotellin parkkiin, sillä emme ottaneet riskiä mennä Minskiin asti autolla, kun ei ollut venäjänkielentaitoista matkassa mukana. Matkaa Vilnasta Minskiin on 200 km, jonka menimme sitten bussilla. Matkalippu maksoi 11,15 euroa suunta, joten hinta ei hirvittänyt.
Hotellimme oli iso, vanha ja hieman kulunut, mutta melko siisti ja täytti hyvin meidän vaatimuksemme. Matkaa keskustaan oli vain noin kilometri, joten sijainti oli hyvä ja maisema hotellin vieressä oli hieno, puistoineen ja jokineen. Heti hotelliin päästyämme vastaamme pyrähti lauma hehkeitä sutjakoita nuoria naisia, joilla oli Italian edustusasu päällään. Hetken kuluttua näimme myös monen muun maan väreissä kulkevia urheilijaneitokaisia, joista useimmat kantoivat vannepussia mukanaan. Selvisi, että hotellia vastapäätä olevassa suuressa urheiluhallissa oli menossa rytmisen kilpavoimistelun World Cup. Pienen siistiytymisen jälkeen kolme kaverusta suunnisti halliin ja ovella olleen tiukan turvatarkastuksen jälkeen nököttivät asiantuntevan näköisenä katsomossa. Hyvä Suomi huudot kaikuivat raikkaana, vaikka maamme tytöt saivatkin tyytyä alemman tason pistesaaliiseen, oman hidastempoisen esityksensä suoritettuaan. 24:n eri maan liput laskimme tankoista, joten joukkueita oli melko runsaasti. Belarus sai huippupisteet, mutta lopulliset sijoitukset jäivät meille arvoitukseksi, sillä piti lähteä valmistautumaan seuraavan aamun juoksuun.
Maraton oli lauantaina, jolloin Luoja soi lämpömittariin hellelukemat. Kisapaikan löytämisessä oli pientä hakua, mutta kauniin puiston keskeltä havaitut teltat paljastuivat kisakeskukseksi ja kisanumerot saatiin rintaan. Eka kerran elämässäni sain juosta maratonin, jossa ei lainkaan kerätty osanottomaksua. Silti huollossa ei ollut tinkitty, päinvastoin tarjottavaa oli runsaasti. Maratonin reitti oli 16 kierrosta puistoa halkovan pienen vesistön kiertäen. Asvalttia oli vain muutama sata metriä, joten juoksu oli tavallaan maastojuoksua. Korkeuseroa ei ollut järin paljon, mutta jonkin verran kuitenkin ja puolen päivän aikaan lämpötila oli korkeimmillaan.
Antti kaasutti karkuun heti alusta ja jonkin ajan kuluttua odottelin hänen ohitustaankin, mutta sitä ei tullut vaan lopetimme samalle kierrokselle. Juoksimme molemmat kyllä oikean matkan, mutta Antille ilmoitettiin aika väärin, eli kierrosta ennen maalia oleva aika. Oikea aika hänelle on noin 3.34 ja itse kulutin 3.43, joten olosuhteisiin nähden aivan tyydyttävästi. Ari oli pienoisissa ongelmissa välillä, mutta sinnitteli neljännen maratoninsa 4.42 tulokseen. Osanottajia tapahtumassa oli reilu 70, joista noin puolet suoritti koko maratonin loppuun, osan juostessa erilaisia kierrosmääriä.
Maaliin tulon jälkeen tarjottavat vain lisääntyi, lakkahillolla höystetystä puurosta tuliaispussiin, jossa oli tavaraa kosteusvoiteista musiikki-CD:hen, mitalista ja diplomista puhumattakaan. Mahtava hinta-laatusuhde.
Kuten oli hyvä hinta-laatusuhde koko Minskin reissulla. Lähes viikon matka kustansi vähän yli 300 egee, kun mukana on kaikki muut paitsi syötävä. Lisäksi tuli vielä viisumin hankinta, joka Valko-Venäjälle on vielä hieman kallis, mutta lupauksia hinnan alentamisesta on maan presidentin taholta jo annettu. Kaiken kaikkiaan Valko-Venäjää ja Minskiä voi varauksetta suositella. Ulkoministeriön sivuilla sanotaan, että Neuvostoliitosta irtautuneista maista ehkä turvallisin on juuri Valko-Venäjä. Tämä tarkoittaa, että meille suomalaisille niin tutut Baltian maat eivät siinä vertailussa pärjää. Tämä on hyvä muistaa, jos turvallisuus askarruttaa mieltä matkoja suunnitellessa. Minsk on mielenkiintoinen kohde, jonka maraton saattaa saada jatkoa. Ei myöskään ole mahdotonta, etteikö sieltä tultaisi jonakin päivänä vastavierailulle, siksi paljon oman maamme juoksutapahtumia mainostimme.
Unto Peltoniemi