MONACO 24h 144./#71

8.1.2017

Olen järjestänyt aikoinaan useita Liikuttavien maratonmatkoja, mutta vain kaksi pitkälle suunniteltua matkaa on jäänyt toteutumatta. Egyptin Sharm El Sheikhin maraton peruttiin kokonaan ja vuonna 2009 suunnitteilla olleella Monacon maratonilla jäi täysmaraton pois ohjelmasta ja peruimme siten koko reissun. Egypti minulla on edelleen suorittamatta, mutta viime syksynä huomasin mahdollisuuden juosta maraton Monacossa 24 tunnin juoksun yhteydessä. Kyseessä oli kahdeksan päivän tapahtuma, jossa 24h:n kilpailun lisäksi oli koko kahdeksan päivän taivaltaminen, tai juosta milloin vain hyväntekeväisyyden kannattamiseksi niin paljon kierroksia kuin halusi. Tämä No Finish Line tapahtuma on erittäin paljon julkisuutta saava hyväntekeväisyysprojekti, jota Monacon lisäksi järjestetään ainakin Pariisissa. Juoksutapahtumat kuuluvat isompaan organisaatioon nimeltä Children & Future, jossa mukana on myös tanssitapahtumia ja muita aktiviteetteja. No Finish Linessa kierretään 1,370 km:n kierroksia, joista sponsorit maksavat euron kierrokselta hyväntekeväisyyteen. 2016 tapahtumassa oli kaiken kaikkiaan 11889 osallistujaa ja rahaa saatiin kasaan lähes 400.000 euroa, joten todella isosta projektista on kyse. Totta kai suurin osa osanottajista vain kävelee ja monilla on mukana lastenrattaat tai koira. Viimeisenä vuorokautena jolloin tämä 24h kisa on ohjelmassa, niitä ei kuitenkaan saanut tuoda reitille. Lapsia sitä vastoin oli runsaasti ja vilkkaimpaan aikaan ruuhkaa oli melko paljon, haitaten niitä jotka olisivat halunneet pitää vauhtia yllä.

Tässä kohtaa ison teltan lavalla oli vain Dj, mutta usein joku bändi tai tanssiryhmä.

Tällä hetkellä ison teltan lavalla oli vain Dj, mutta usein joku bändi tai tanssiryhmä.

Nämä lukemat näytöllä eivät ole minun, vaan vielä vanhemman osanottajan viikon kilometrit. Huh!

Nämä lukemat näytöllä eivät ole minun, vaan vielä vanhemman osanottajan viikon kilometrit. Huh!

Allekirjoittaneella ei vauhtitavoitteita ollut. Jonkin aikaa sitten juostun Nairobin hellemaratonin rasitukset painoivat vielä hieman jaloissa ja jo siellä vaivanneet jalkaongelmat sävyttivät menoani. Lyhyehkö reitti kierteli Prinsessa Gracen puiston vaiheilla, käyden kääntämässä aallonmurtajan päässä. Rannassa olevan helikopterisataman vieressä oleva iso teltta oli kaiken keskipiste, jossa melkein koko kahdeksan päivän tapahtuman ajan oli jotakin ohjelmaa. Juoksimme joka kierroksella ohjelmalavan edestä, jossa musiikki- tai tanssiesitykset antoivat hienoa lisäpotkua matkan taittoon. Teltassa oli huoltopisteet, joissa tarjottavaa piisasi runsaasti, joten siitä syystä urakka ei jäänyt keneltäkään tökkimään. Olin matkassa aivan yksin, mutta meitä klubilaisia oli juoksussa mukana yhteensä kuusi osallistujaa. Heistä peräti kolme oli sellaisia joita en ollut ennen tavannut, joten oli mukava saada taas uusia tuttavuuksia. Yhdessä emme juosseet kuin ajoittain, mutta muutaman sanan vaihto ohitettaessa antoi aina energiaa etenemiseen.

Sitten kun juoksu-urheilu ei enää onnistu, voisi siirtyä näiden menopelien ohjaimiin. Kuva prinssi Albertin kokoelmista.

Sitten kun juoksu-urheilu ei enää onnistu, voisi siirtyä näiden menopelien ohjaimiin. Kuva prinssi Albertin kokoelmista.

Pyrin pitämään tasaisen vauhdin, vaikka ruuhkan vuoksi se välillä olikin melko mahdotonta. Teltassa oli kaksi päätettä joista pystyi katsomaan tietoa etenemisestään. Pari kertaa vain kone tilttaili ja en ollut lainkaan kartalla juoksemastani kilometrimäärästä. Järjestäjät vakuuttelivat, että heidän ajanottonsa kyllä on kunnossa, vaikka nämä laitteet eivät aina toimisikaan. Tarkoitukseni oli juosta vain maraton täyteen, mutta edellä mainituista syistä juoksin varmuuden vuoksi hieman ylimääräistä. Kilometrimääräksi tuli noin 46,5 km ja pakko sanoa, että juoksu kulki loppumatkasta huomattavasti paremmin kuin pari-kolme ensimmäistä tuntia. Tapahtumassa oli todella mukava rento tunnelma. Totta kai mukana oli kovan tason ultraajiakin, mutta hyvässä sovussa kaikille löytyi sijaa. Miesten 24h paras juoksi 222 km ja naisten vastaava 180 km. Kahdeksan päivän aikana paras mies eteni lähes 950 km ja naisistakin peräti 819 km, joten melkoisia menijöitä oli kisassa mukana. Tosin edellisen vuoden miesten sarjan voittaja oli mennyt reilussa viikossa muistaakseni noin 1.300 km. Tapahtumasta jäi siksi mukavat muistot, että uskallan sitä hyvin suositella kaiken tasoisille hölkkääjille, eli näitä tuloksia ei kannata tuijotella.

Harrastus, josta Monaco veroparatiisina on varmasti tunnetuin, Kasino.

Harrastus, josta Monaco veroparatiisina on varmasti tunnetuin, Kasino.

Ja jos kasinolta jäi vielä jotain kahisevaa, niin nurkan takaa voit ostaa emännälle tuliaiset.

Ja jos kasinolta jäi vielä jotain kahisevaa, niin nurkan takaa voit ostaa emännälle tuliaiset.

Monaco on paikkana niin tunnettu, että siitä on vaikea kertoa mitään ennen kuulumatonta. Itseäni yllätti paikan mäkisyys. Kun juoksua edeltävänä päivänä kävelin muutaman kilometrin matkan kisapaikalle, niin en ollut varautunut siihen, että reitti oli todella vaikea hahmottaa. Kadut kiertelevät serpentiinin tavoin, etkä voi koskaan tietää miltä kadulta pääsee läpi, tai mihin suuntaan se seuraavaksi kääntyy. Myöhemmin opettelin sitten bussireitit ja sen jälkeen kulkeminen olikin todella helppoa. Paitsi maratonaamuna kun meinasi iskeä paniikki. Hotellini lähellä oli kaksi bussilinjaa, joista valitsin hyvissä ajoin lähimmän. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen juoksin toiselle linjalle, mutta en löytänyt pysäkkiä ja palasin aiemmalle pysäkille takaisin. Yritin lukea aikataulua, mutta kun kaikki tieto oli vain ranskaksi, niin se oli hankalaa, kuten muilta ihmisiltä kyseleminenkin. Lopulta selvisi, että on Monacon kansallispäivä ja bussit kulkevat aivan eri aikataulussa kuin normaalilauantaisin. Jälleen juoksin toiselle linjalle, nyt bussipysäkin löytäen ja ehdin ajoissa kisapaikalle. Tosin tämä bussi pysähtyi yli 10 minuutiksi kilometri ennen päämäärääni ja hölkkäsin varmuuden vuoksi tämän loppumatkan. Tuli välillä mieleen Kazakstanin Almaty, jossa taksin saaminen ei millään onnistunut ja olin myöhästyä maratonin startista. Se on melko tukahduttava tilanne, kun olet reissannut juuri sitä varten ehkä toiselle puolelle maailmaa.

Harrastusmahdollisuuksia Monacossa riittää. Veneet ovat yksi tapa näyttää menestyksesi elämässä.

Harrastusmahdollisuuksia Monacossa riittää. Veneet ovat yksi tapa näyttää menestyksesi elämässä.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Sanonta tulee mieleen kun katselee Monacon venerivistöä satamassa, tai prinssi Albertin autovalikoimaa hänen yksityisessä näyttelyssään. Olin matkassa marraskuun lopulla, jolloin turismin suhteen on vuoden hiljaisinta aikaa. Albertin käsittämättömän laajaa ja upeata kulkupelivalikoimaa sain ihailla aivan ypöyksin. On jotenkin epätodellinen tilanne pyöriä yksin tuossa satojen neliöiden kaksikerroksisessa tilassa. Kuin ei uskaltaisi kuvia ottaa ja että joku tarkkailee koko ajan juuri minua. Kuvia kuitenkin otin paljon, Kimin menopelistä ja kuninkaallisten hevosvetoisista vankkureista Guido Cappellinin kilpaveneeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kyseessä ei ole kymmenien miljoonien kokoelma, vaan sanoisin satojen. Hulppeita autoja on helppo bongata Monacossa ihan missä vaan, mutta erityisesti kuuluisan kasinon ympäristö on niitä täynnä. Bentleyt, Lamborghinit ja Maseratit seuraavat toinen toistaan ja onhan ympäristö kuin heitä varten luotu. Näillä kulmilla kulkiessa väkisin tulee mieleen myös F1 formulakisat ja niiden vaatimat järjestelyt. Siinä touhussa raha palaa ja tällaiset tavalliset tallaajat saavat vain pyöritellä silmiään ja taivastella. Monaco on varmasti shoppailijan paratiisi, mutta lompsassa pitää olla tietty tuhdisti painoa tai tilillä katetta. Jalokiviliikkeen ikkunaostoksetkin jo sai aiheuttamaan ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Olisi sieltä löytynyt kullalle varmasti mieluisat kilkuttimet, jos ei vanhassa olisi vara vielä parempi.

Vain rahvas kulkee Monacosta Nizzan kentälle bussilla. Heliport on vilkkaassa käytössä.

Vain rahvas kulkee Monacosta Nizzan kentälle bussilla. Heliport on vilkkaassa käytössä.

Joulu oli tulossa Monacoonkin ja joulupuu oli ripustettu.

Joulu oli tulossa Monacoonkin ja joulupuu oli ripustettu.

Lennot Nizzaan ovat todella halpoja 100-200 euron väliltä ja lentoasemalta on tunnin välein halpoja bussiyhteyksiä Monacoon. Kaikki hotellit Monacossa eivät ole kalliita, toki keskihintaisiakin löytyy, mutta jos haluaa oikein nuukailla yöpyy Nizzassa. Itse löysin melko hyvän hotellin vajaan kilometrin päässä kasinolta, hintaan 75 euroa aamiaisella. Ei sillä, että mulla olisi mitään asiaa kasinolle, mutta alue on hyvin keskeinen Monacossa. Tosin eihän siellä pitkä matka voi olla mihinkään, onhan Monaco maailman toiseksi pienin valtio heti Vatikaanin jälkeen. Ranska on puhutuin kieli, vaikka Italian läheisyys toki myös tuntuu. Aiempi Monacon maraton juostiin näiden kolmen maan alueella ja oli tosi mäkinen reitiltään. Siinä mielessä tämä No Finish Line sopi meikäläiselle tässä kunnossa paljon paremmin. Niiden mäkien kipuaminen kolmisen päivää oli maratonin lisäksi aivan riittävä urakka sekin, mutta kokemuksena pitkään muistoissa pysyvää.

t. Unski

Takaisin

Liikuttavat / Porukalla lenkkaria toisen eteen / Ylös