Bahrain marathon 145./#72

15.4.2017

On helppo sanoa kysyttäessä, että montako maratonmaata sitä on tullut käytyä, mutta sitä on vaikea kuvailla miten paljon työtä jokin maratonmatka saattaa aiheuttaa. Samalla vaivalla juoksisi kotinurkissa useammankin maratonin, ainakin jos vertaan tämän Bahrainin reissun kokonaisprojektia. Ensin suunnittelin maratonia Saudi-Arabian Riadiin ja kävin järjestäjien kanssa kirjeenvaihtoa pari viikkoa. Tuli selväksi, että viisumin saanti sinne olisi mennyt liian hankalaksi, kun turistina Saudi-Arabiaan ei pääse. Järjestäjät olivat kyllä avuliaita, mutta itsellä ei kärsivällisyys riittänyt. Bahrainiinkin tarvitaan viisumi, mutta sen pystyi hankkimaan netin kautta ihan normaaleilla vaivannäöillä. Ongelmana ensin oli kuitenkin saada vahvistus maratonin oikealle päivämäärälle. Sen jälkeen ilmoittautumisen hoitaminen, ajanotto chipin ostaminen, numeroiden nouto muista yksityiskohdista puhumattakaan, sillä mikään ei tuntunut hoituvan helposti. Sähköpostit tulivat alkuun bumerangina ja myöhemmin pitkällä viiveellä. Järjestävän seuran nettisivuille tietoa tuli sitten vasta, kun olin itse saanut kovalla vaivalla hankittua niistä suurimman osan kirjeenvaihtoa yllä pitämällä. Lopulta kaikki oli siltä osin kunnossa ja saatoimme Outin kanssa jäädä lähes levollisin mielin odottamaan reissun toteutumista.

Heti tuli selväksi, että Bahrainissa "money talks" eikä tunneta käsitettä lama.

Heti tuli selväksi, että Bahrainissa money talks ja lama on tuntematon käsite.

Lento Bahrainiin oli aikaisin aamulla, joten se yö meni lähes nukkumatta. Lontoossa oli koneen vaihto ja istuimme jo mukavasti paikoillamme kun ilmoitettiin, että koneessa on pientä häikkää elektroniikassa ja lähtö viivästyy muutaman minuutin. Lopulta nökötimme terminaalin penkeissä Lontoossa 10 tuntia ja perillä illan sijaan vasta aamulla. Hotellilla kirjauduimme sisään, kävimme aamupalalla ja painuimme pehkuihin. Koko päivä menikin lähinnä lepäillessä, sillä maratonin startti häämötti jo seuraavana aamuna klo 06.00 ja matkaa lähtöpaikalle oli noin 35 km. Jossain vaiheessa kävimme ruokakaupassa ja totesimme, että vettä sataa kaatamalla ja on melko viileää. Aamuyöstä maratonin lähtöpaikalle ajellessa vettä tuli kuin aisaa ja vanhemman puoleinen taksikuski oli aivan pulassa etenemisen suhteen. Ikkunat olivat täysin huurussa ja välillä tuntui, että hän ei itsekään tiennyt mihin suuntaan oli menossa. Vettä oli pieniksi järviksi muodostuneina ja oli selvää, että tästä tulisi todella koettelemusten maraton. Perillä luksushotellin parkkipaikalla tilanne oli kaaosmainen. Kova tuuli riepotteli järjestäjien kyhäämiä paria pientä katosta ja mistään ei oikein tullut mitään, kun vettä oli joka paikassa nilkkoihin asti. Saimme numerolaput ja vaihtelimme kaikessa rauhassa juoksuvarusteita hotellin suuressa aulassa. Tunnelma oli odottavan jännittynyt ja oikein kukaan ei voinut olla varma mitä tuleman pitää. Olimme jo Lontoon kentällä treffanneet erään klubilaisen, Rautaveden maratonilla ja Liikuttavien pikkujouluissakin piipahtaneen Richin. Hotellin aulassa eteemme ilmestyi myös englantilais-tsekkiläinen Dan, jonka olin hiljattain tavannut Monacon 24h tapahtumassa, joten meitä oli kolme klubilaista lähtökäskyä odottamassa. Useimmat osanottajat olivat lähinnä Bahrainissa asuvia ulkomaalaisia, sillä juoksuharrastus on melko tuntematonta näissä arabimaissa. Jonkin ajan kuluttua tuli ilmoitus, että viranomaiset kieltävät maratonin järjestämisen turvallisuussyistä, vettä olisi reitillä liikaa. Muutama ulkomaalainen, me mukaan luettuna, aloitimme hirveän protestoinnin ja vaadimme saada juosta. Lopulta järjestävä seura Bahrain Road Runners suostui järjestämään vaihtoehtoisen maratonin paikassa, jossa heillä on viikoittaiset yhteislenkkinsä. Ajelimme sitten Danin vuokraamalla autolla starttipaikalle, johon kerääntyi yhteensä 19 urhoollista maratoonaria ja muutama lyhyemmän matkan juoksija.

Alkuperäinen maratonreitti näytti tältä, joten paikan vaihto oli ymmärrettävää.

Alkuperäinen maratonreitti näytti tältä, joten paikan vaihto oli ymmärrettävää.

Reittiä ei ollut mitenkään merkitty, joten juoksimme ensimmäisen reilun 10 km:n lenkin lähes yhdessä. Seuraavilla kierroksilla yritti aina joku paikallinen juoksija avustaa reitin valinnassa ja pahoja eksymisiä ei tapahtunut. Tosin Outin mukaan lähtenyt iäkkäämpi miesjuoksija väsähti pahasti ja saavutin heidät, koska Outi ei uskaltanut eksymistä välttääkseen yksin jatkaa. Täten juoksimme Outin kanssa yhdessä koko loppumatkan, vaikka hän olisi kyennyt paljon nopeampaankin etenemiseen. Reitti oli helpohko ja vesi ei tällä alueella haitannut juoksua ja sää jopa selkiintyi hieman loppua kohden. Huoltopisteitä ei ollut kuin yksi. Valikoimassa ei ollut muuta kuin vettä, joten energiat olivat meikäläisellä hieman vähissä, vaikka muutaman geelin nappasinkin. Maaliin tulon jälkeen oli tarjolla jotakin hernekeiton näköistä kanakeittoa, joka ei kuitenkaan ollut hassumpaa siihen kohtaan. Kaikkien koettelemusten jälkeen tuntui tosi hyvältä saada juosta ja maratonkarttaan yksi maa lisää. Danilta saimme sitten kyydin takaisin pääkaupunkiin Manamaan, jossa hotellimme sijaitsi. Matkalla näimme vilaukselta Bahrainin F1 moottoriradan, joten nyt voi kehuskella senkin nähneensä.

Näin onnelliselta voi näyttää vain ison pettymyksen takaa noussut maratoonari.

Näin onnelliselta voi näyttää vain ison pettymyksen takaa noussut maratoonari.

Bahrain on erittäin pieni moderni arabivaltio Persianlahdella. Pääsaari on vain 48 km pohjois-etelä suunnassa ja leveimmillään 16 km. Muiden alueen valtioiden tapaan Bahrain on öljyvaltio, mutta sen öljyvarannot ovat vähäiset ja siksi pankki- ja tietoliikennetoiminta ovatkin tulleet voimakkaasti mukaan elinkeinoihin. Samoin turismi on kasvattanut suosiotaan ja pelkästään naapurivaltio Saudi-Arabiasta tulee vuosittain noin 3,5 miljoonaa turistia Bahrainiin. Itse Bahrainin asukasluku kun on vain 1,3 miljoonaa niin tästä voi päätellä, että turismin merkitys on suurta. Tämä sitten näkyy ja tuntuu varsinkin pääkaupunki Manamassa, jossa siis hotellimme sijaitsi. Isoja hulppeita ostoskeskuksia on useita ja toinen toistaan komeampia toimistorakennuksia ja hotelleja rakennetaan vauhdilla. Näkymä on kuin Dubaissa, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. Bahrainin väkiluku kasvaa nopeasti, kun siirtolaisia tulee lisää monista Aasian maista. Vuosien 1999 ja 2013 välillä väkiluku kaksinkertaistui. Väestöstä 70% on muslimeja, mutta maa on hyvin vapaamielinen, eikä länsimaalainen turisti tunne itseään mitenkään oudoksi ilmiöksi. Alkoholia tarjoillaan melko vapaasti ja meno on sen mukaista. Taksikuski jutteli mielellään saudeista jotka tulevat hummaamaan Bahrainiin, kun Saudi-Arabiassa ei ole mitään, kuten hän asian ilmaisi. Omassa hotellissamme oli ravintola jossa usein ruokailimme ja muita asiakkaita ei juuri näkynyt. Ravintolan läpi ramppasi porukkaa Clubin puolelle, jossa meno oli kuin Lontoon Sohossa ikään. Pari kertaa sieltä talutettiin ulos joku hieman liikaa maistellut, mutta se ei meitä häirinnyt. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista ja henkilökunta piti huolen, että saimme ruokailla rauhassa. Parina päivänä vielä satoikin niin runsaasti, että ei tehnyt mieli lähteä kaupungille safkapaikkaa etsimään. Kerran söimme Hard Rock Cafessa, joka oli tietty aivan saman konseptin mukaan tehty kuin länsimaiset vastaavat paikat.

Manaman vanahssa soukissa oli muutama hieno putiikki, mutta moni vähemmän innostava.

Manaman vanahssa soukissa oli muutama hieno putiikki, mutta moni vähemmän innostava.

Yksi maailman suurimmista moskeijoista. Silti heikäläisiltä riittäisi rahaa vielä Helsingin moskeijaankin.

Yksi maailman suurimmista moskeijoista. Silti heikäläisiltä riittäisi rahaa vielä Helsingin moskeijaankin.

Koska olimme viettäneet kolme yötä lähes valveilla ennen maratonia, niin paukut eivät oikein riittäneet nähtävyyksien kiertelyyn. Toki on sanottava, että niitä ei liiemmin Manamassa olisi ollutkaan. Oli pari linnoitusta, museoiden lisäksi ja totta kai suuri basaari, paikallisesti sanottuna Souk, siinä merkittävimmät. Yksi nähtävyys olisi ollut Bahrainista Saudi-Arabiaan vievä 25 km pitkä pengertie/silta, mutta sille ei tavallisella turistilla ollut asiaa. Eikä tässä vielä kaikki. Toinen paljon pidempi silta on suunnitteilla Bahrainista Qatariin ja sen kokonaispituus tulee olemaan noin 40 km. Molemmat ovat maailman suurimpia rakennusprojekteja. Raha haisee Bahrainissa. Kaikki huippumerkit ovat edustettuina isoissa Malleissa. Ollessani ostamassa 70% alennuksessa ollutta Gantin paitaa, viereisellä kassalla joku saudipohatta oli latonut neljä kassillista roinaa, tuskin hintalappuihin katsomatta. Lasku näkyi olevan parisen tonnia. Kuteet hän sovitti vasta kotona ja palautti sitten ehkä osan tai antoi jollekin muulle, hitostako minä tiedän kateellinen ihminen. No totta puhuen enpä kadehdi. Kaikilla meillä on omat murheemme ja ilomme, oli sitten kahisevaa runsaammin, tai sitten niukemmin kuten meikäläisellä maailmanmatkaajalla. Niin ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä niin, en käynyt parturissa Bahrainissa, tukka oli pakko klipata jo hieman ennen reissua.

t. Unski

Takaisin

Liikuttavat / Porukalla lenkkaria toisen eteen / Ylös