Pjongjang marathon 146./#73

5.6.2017

Pohjois-Korean matkaraporttia kirjoittaessani pitää palata takaisin peräti vuoteen 2007, jolloin ensimmäisen kerran tavoittelin Pjongjangin maratonia. Tämä maraton on järjestetty jo 28 kertaa, mutta osanotto on aiemmin ollut rajoitettu vain eliittijuoksijoille, aikarajan ollessa 2.40h. Vuonna 2007 olin kuitenkin saanut tiedon norjalaisesta ryhmästä, joka oli saanut luvan neljän tunnin aikarajasta ja olin lyöttäytymässä heidän porukkaansa. Teimme treffit Pekingiin, josta oli tarkoitus saada viisumit. Houkuttelin tamperelaisen Jukka Ruusilan matkakumppaniksi ja ostimme Pekingin lennot. Muutama viikko ennen matkaa tämä aikarajan helpotus kuitenkin peruttiin. Norjalaiset pysyivät kotona, mutta me Jukan kanssa ostimme lennot Pekingistä Souliin, josta menimme vielä junalla yli 400 km Cherrymarathonille Gyeongjuun. Näin Pohjois-Korea vaihtui Etelä-Koreaan ja uusi maratonmaa tuli sillä kertaa sieltä. Pari vuotta sitten oli uusi yritys Pohjois-Koreaan. Silloin tarkoitus oli juosta vuoristomaraton Masikryongissa, jossa on hulppea laskettelukeskus isoine hotelleineen. Mutta maraton ja koko reissukin peruttiin osanottajapulan vuoksi ja me Asplundin Arin kanssa käytimme valmiiksi ostetut Pekingin lennot muutaman päivän lomailuun Pekingissä. Nyt oli siis jo kolmas kerta kun maraton Pohjois-Koreassa oli tähtäimessä. Aikaraja maratonille oli ensi kertaa 4,5h, joka mahdollisti tällaisten tavallisten asian harrastajienkin osallistumisen. Järkytys olikin sitten melkoinen kun vain viikko ennen matkaa tuli tieto, että aikaraja tiukennetaan stadionin jalkapallo-ottelun takia neljään tuntiin, joka onkin sitten aivan eri juttu. En ollut juossut alle neljään tuntiin yli neljään vuoteen, joten voitte kuvitella mitkä ajatukset pyörivät päässäni. Lähteäkö lainkaan juoksemaan, juosta vain puolikas tai sitten yrittää mahdollisimman pitkälle onnistuen välttämään raatoautoon joutuminen? Otin riskin ja valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, mikä sitten osoittautuikin parhaaksi valinnaksi ja onnistuin lopulta kaikkien ongelmien jälkeen suorittamaan Pjongjangin maratonin. Pakko sanoa, että Pohjois-Korea on ylivoimaisesti vaikeimmin tavoitettu ja kallein maratonmaani, kun ottaa kaikki nämä turhaan menneet yrityksetkin mukaan.

Pjongjangin tunnetuimpia nähtävyyksiä, näpsäkän näköiset liikenteenohjaajat.

Pjongjangin tunnetuimpia nähtävyyksiä, näpsäkän näköiset liikenteenohjaajat.

Ja lisää upeita naisia, nyt juhlapuvut yllään.

Ja lisää upeita naisia, nyt juhlapuvut yllään.

Älkää kysykö soittimen nimeä.

Älkää kysykö soittimen nimeä.

Lähes kaikki Pohjois-Korean matkat toteutetaan Pekingistä, joko lentäen tai rautateitse. Pohjois-Korean suhteet Kiinaan ja Venäjään ovat kunnossa, mutta kuten kaikki hyvin tiedämme Etelä-Koreaan ja varsinkin Yhdysvaltoihin ne hiertävät pahasti. Viime aikoina suhteet ovat taas kärjistyneet entisestään ja Pohjois-Korea on ollut tapetilla todella paljon negatiivisessa hengessä. Itse en näitä miettinyt, eikä tainnut paljon Arikaan, kun jälleen suostui matkakumppanikseni aiemmista kokemuksista piittaamatta. Ennen Pjongjangin lentoa meillä oli Pekingissä välipäivä, jolloin kävimme matkan järjestäjän Koryo Toursin infotilaisuudessa. Tämä brittiläinen Pekingissä toimiva matkatoimisto omaa vuosien kokemuksen Pohjois-Korean matkoista. Sieltä saimmekin todella kattavan tietopaketin maan tavoista ja reissulla huomioon otettavista asioista. Meitä oli kuusi noin 20 hengen ryhmää, joilla kullakin oli oma ryhmänjohtajansa. Meidän ryhmässä oli jopa kahdeksan kansallisuutta, eli tosi monesta maasta Pohjois-Koreaan matkustetaan. Perillä meitä odottaisi vielä kaksi paikallista opasta, joten se puoli tulisi varmasti olemaan kunnossa, eikä ”eksymisiä” pääsisi tapahtumaan. Lentoyhtiömme Koryo Air on hieman kyseenalaisessa maineessa, mutta vajaan parin tunnin lento Pjongjangiin sujui venäläisellä Tupolevilla mukavasti. Pieniä asiaan kuuluvia värinöitä oli vatsanpohjassa, joka kuuluu kuvaan uutta ja ennen kokematonta odotellessa. Yksi mietinnän paikka oli rajamuodollisuudet, joista oli kuullut paljon erilaisia versioita. Mitään hankaluuksia ei kuitenkaan ollut kenelläkään ja laukkuja ei sen paremmin tutkittu, tavaroiden takavarikoimisesta puhumattakaan. Toki kaikki olivat huomioineet sen, että raamattuja ja muita kiellettyjä materiaaleja ei ollut matkassa, sehän oli itsestään selvää. Kymmenen vuotta sitten vielä kännyköitä otettiin säilöön maassa vierailun ajaksi, mutta nykyään kaikenlainen kuvaaminen ja videoiminen on lähes rajoittamatonta. YouTube on täynnään erilaisia videoita Pjongjangista ja muualtakin maasta, joten ennakkoasenteet eivät olleet itselläkään enää pahemmin pielessä. Jos reissu olisi toteutunut silloin 2007 niin uskon, että tilanne oli vielä melko lailla toinen ja systeemi muuttuu ja vapautuu pikku hiljaa.

Upeita rakennuksia on Pjongjangissa myös useita.

Upeita rakennuksia on Pjongjangissa paljon.

Puhumattakaan mahtipontisista monumenteista, joita kaupunki on tulvillaan.

Puhumattakaan mahtipontisista monumenteista, joita kaupunki on tulvillaan.

Koska reissumme oli vain kolmen päivän pituinen, emme Pjongjangiin saavuttuamme päässeet suoraan hotellille, vaan kävimme muutamassa kohteessa ennen sitä. Kadut olivat leveitä ja melko hyväkuntoisia. Yksityisautoilu on erittäin vähäistä, eli liikkeellä oli lähinnä takseja, busseja ja kuorma-autoja. Kalusto oli yllättävän hyvälaatuista, varsinkin kuorma-autot olivat melko uusia kuten useimmat linja-autotkin, jotka olivat aina täyteen tupattuja. Koko matkan aikana näin vain yhden härkävankkurin, joten sen kaltaiset ajoneuvot kuuluvat enää maaseudun kalustoon, jos kunnolla sinnekään. Polkupyöriä oli liikenteessä melko paljon, mutta hieman jäi sellainen tuntu, että ehkä kaikilla paikallisilla ei ole varaa moiseen ylelliseen kulkuneuvoon. Metroon paikallisilla sitä vastoin on varaa ja sen osuus onkin erittäin merkittävä ihmisten liikkumisessa. Kaupunkilaiset ovat ylpeitä metrostaan ja sen näyttävän näköiset asemat ovat turistikohteita, joita mielellään esitellään. Asemien seinillä on upeita maalauksia, joissa yleensä esitetään työläiskansaa ja sotilaita, kuten sosialistimaissa on tapana. Maalauksia ja julisteita onkin Pjongjangissa todella monissa paikoissa ja useimmissa niistä esiintyy maan Suuret Johtajat Kim Il Sun ja hänen poikansa Kim Jong Il, jonka poika Kim Il Un vuorostaan jatkaa perheen traditiota diktatuurina. Kim Il Unista ei vielä ole maalauksia saati patsaista, mutta ehkä hän onnistuu olemaan vallassa riittävän pitkään ne ansaitakseen. Kim Il Un itse on melko kansainvälinen tyyppi, onhan hän opiskellut Sveitsissäkin ja tuntee länsimaat ja niiden systeemit todella hyvin. Mutta ymmärrän niin, että hänen ainoa vaihtoehtonsa on jatkaa diktatuuria niin pitkään kuin mahdollista, muutoin kohtalo on julma. Totta kai demokratian ja ihmisoikeuksien puute on Pohjois-Korean suurin ongelma, mutta aasialaiseen tapaan kansa on ystävällistä ja vähään tyytyväisen oloista. Ryhmässämme oli amerikkalainen pariskunta, joka sai tietysti aivan saman kohtelun kuin muutkin. Oppaamme sanoivatkin, että pohjois-korealaiset tykkäävät kyllä hyvin jenkeistä, mutta he vihaavat Amerikan hallitusta.

Kuva joka oli pakko ottaa.

Kuva joka oli pakko ottaa.

Kuten kuva metroaseman maalauksista.

Kuten kuva metroaseman maalauksista.

Hotellimme oli todella iso kansainvälinen 47 kerrosta omaava kompleksi, jossa ei ollut moitteen sijaa. Hotellin ylimmässä kerroksessa oli Näsinneulan tapaan pyörivä ravintola, josta tietty oli hulppeat näkymät. Hotellin ruokatarjonnasta en osaa juuri sanoa, sillä meille oli varattuna ruokailut erikseen muista ravintoloista, joissa syömiset ja juomiset sujuivat mallikkaasti. Useimmiten ruokailun ohessa oli hienoja musiikki- tai tanssiesityksiä. Ainoa huono puoli oli todella poikkeavan voimakas äänentoisto, joka häiritsi näin länsimaalaisen korvaa. En ollut vuosikausiin ollut ryhmämatkalla, joten olin hieman varautunut kuinka sopeutuisin kaikkeen. Pelko oli turha, mutta ohjelma oli kyllä melko rankka, varsinkin kun päätarkoitukseni oli juosta maraton onnistuneesti läpi. Maratonpäivänä sää oli lämmin, hieman yli +20C astetta, mutta ei hellettä kuitenkaan. Kova vastatuuli haittasi kulkua puolenvälin käännöksen jälkeen, pistäen miestä hieman puristamaan aikarajaan tavoitellakseen. Onneksi kohdalleni osui hyvä päivä, yksi parhaista aikoihin ja ainoa pieni ongelma oli vesipisteiden kuivuminen. Kolme viimeistä huoltoasemaa olivat lopettaneet vesitarjoilun ja pöytiä kannettiin jo pois, kun niitä ohittelin. Reitti oli tasainen, joten siitä ei tällä kertaa ollut homma kiinni ja pystyinkin ottamaan lopussa hienoisen loppukirin, ohittaen useita juoksijoita viime kilometreillä. En ollut aivan varma omasta ajanotostani, joten helpotus olikin melkoinen kun pääsin stadionille juuri ennen kuin portit suljettiin. Vajaa minuutti perässäni tullut juoksija, jonka olin viimeksi ohittanut, oli viimeinen joka pääsi hyväksytysti maaliin. Amatöörisarjan täysmaratonin osanottajia oli 212, joista 62 sai DNF maininnan, eli ei päässyt aikarajan puitteissa maaliin. On siis helppo ymmärtää, että oli mahtavat voittajan fiilikset, varsinkin kun ottaa huomioon kaikki aiemmat kokemukseni Pjongjangin maratonin saavuttamiseksi. Stadionilla oli 50000 ihmistä, jotka kaikki hurjasti kannustivat kaikkia maaliin saapuneita, joten sikälikin kokemus oli melko ainutlaatuinen. Itsensä voittamisen fiilikset jatkuivatkin sitten paljon normaalia pidempään, aina kotimaan arkeen asti.

Kuva yhteisharjoituksesta otettu 145m korkea näköalatornin huipulta.

Kuva yhteisharjoituksesta on otettu 145m korkean näköalatornin huipulta.

Pohjois-Koreassa oli alkukevät ja sen mukaisesti karun näköistä harmaat ja ruskeaa, onhan maa melko pohjoisessa. Useissa paikoissa isot ihmisjoukot kuokkivat maata, kalamiehiä istui ongella missä vain vettä oli näkyvissä ja vanhat naiset kulkivat isot risutaakat selässään, eli ne näkymät olivat kuin vuosisadan takaa Suomesta. Selvää on että elintaso on heikko, mutta silti mihinkään nälänhätään on vaikea uskoa. Kehitystä tapahtuu koko ajan ja turismikin lisääntyy, joten voi vain veikkailla koska vanha systeemi murenee sisältäpäin. Ottamatta kantaa sen enempää politiikkaan, niin sellainen tuntu tuli, että pyssyllä uhaten systeemi ei muutu. Jo äidinmaidosta imetty Juche-aate on sellainen voimavara, jota länsimaalaisen on vaikea ymmärtää. Riippumattomuus, omavaraisuus ja itseluottamus ovat sen tukipilareita, joten se haittaa avointa kanssakäymistä muiden kansakuntien kanssa, vaikka siitä olisi haittaa oman kansan hyvinvoinnille. Kaikesta tästä huolimatta Pohjois-Koreasta jäi melko positiivinen kuva, eikä syynä ole ainoastaan odotettua paremmin mennyt maraton. Paluulennolla viereeni istui vanhahko mies. Hetken päästä juttelimme vuolaasti ja hän osoittautui 86 vuotiaaksi norjalaiseksi professoriksi, joka oli ollut 8 kk Pohjois-Koreassa opetustehtävissä. Tämä persoonallisen näköinen mies pitkässä tukassaan ja tuuheassa parrassaan, oli kokenut ja matkannut elämässään paljon ja hänen ajatuksensa Pohjois-Koreasta olivat melko samansuuntaisia kuin minulla. Pjongjangin lisäksi herra oli ollut vuoristovaelluksilla, onhan Pohjois-Korea hyvinkin vuoristoinen maa pohjoisosiltaan, jossa siis meikäläisen piti aikoinaan vuoristomaraton koluta.

Yllä Suuret Johtajat, alla nöyrät alamaiset. Ain laulain työtäs tee, ain laulain työtäs tee...

Yllä Suuret Johtajat, alla nöyrät alamaiset. Ain laulain työtäs tee, ain laulain työtäs tee...

Loppukaneettina on pakko kirjoittaa hierojalla käynnistäni. Hotellimme alakerroksessa oli uima- ja keilahallin lisäksi hierontaosasto, jossa tunnin hieronta maksoi 35USD, eli turisteilta otetaan hieman ekstraa. Hierontasali oli jaettu verhoilla kolmeen osastoon, joissa kussakin oli nuorehko naishieroja töissä. Oma hierojani osasi kohtalaisesti englantia kysellen kaikenlaista, kuten mistä olen tullut, mitä teen työkseni ja lopuksi, että mitä vastaava hieronta maksaisi maassani. Kerroin tunnin hieronnan maksavan noin 50USD. Yllätykseni olikin melkoinen kun hieroja pyyteli hieronnan lopuksi itselleen tätä ”säästynyttä” 15 dollaria. Kielitaitoni loppui siihen kohtaan, sillä en tykännyt yhtään hänen ehdotuksestaan. Yllätykseni olikin sitten sitä suurempi, kun hierojani ryntäsi eteiseen ja haki avuksi kollegansa, joka puhui täydellistä englantia selittäen juurta jaksaen mistä oli kysymys. Sanoin olevani rahaton ja tulevani seuraavana päivänä uudestaan maksaen erotuksen ja ottaen uuden hieronnan, sillä siinä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Sitä vain jäin kovasti miettimään, että kuinkahan pitkän sellituomion nämä naikkoset tästä touhustaan saisivat jos se tulisi ilmi. Tai sitten olen aivan väärässä ja systeemin mureneminen altapäin on jo pidempään ollut vinhassa vauhdissa. Totuus jää salaisuudeksi, kuten moni muukin asia Pohjois-Koreassa ja siksi maa niin sopivasti kiehtoo. Suosittelen.

Terveisin Unski. . .  jota ei päästetty parturiin, liian lyhyt tukka.

Takaisin

Liikuttavat / Porukalla lenkkaria toisen eteen / Ylös