Färsaaret 52. Euroopan maratonmaa

1.7.2017

Kun tulee puhetta Färsaarista useimmat tietävät, että se on Tanskalle kuuluva saari Pohjanmerellä tai jossain. Kaksi asiaa on kuitenkin pielessä, eli Färsaaret sijaitsee pohjoisempana ja itse asiassa maa on kahdeksantoista saaren muodostama saariryhmä Atlantilla. Countrymarathonclubin mukaan se luetaan erilliseksi maaksi, koska peruste on urheilullinen eikä poliittinen. Färsaarilta on suurin piirtein sama matka Norjaan, Islantiin ja Skotlantiin. Maa on vuoristoinen, eikä siellä kasva juurikaan puita eikä pensaita, vaikka vihreätä luonnossa riittääkin. Tiestössä on paljon tunneleita, mutta siltoja vähän, mikä soveltuu paremmin karuun meri-ilmastoon. Sää on läpi vuoden melko tasaisen harmaata, sateista ja tuulista. Saaret ovat kapeita ja pitkiä, mistä seuraa yksi erikoisuus. Färsaarilla missään kohtaa merenrantaan ei ole matkaa yli viittä kilometriä. Asutusta on harvassa. Maassa on 48000 asukasta, joista noin 20000 elelee pääkaupungin Torshavin alueella. Täällä Torshavnissa järjestetään vuosittain maraton, jolle olin päättänyt jo monta vuotta sitten joskus osallistua.

Torshavn, that´s it

Torshavn, that´s it.

Voisihan tuosta postikortin tehdä.

Voisihan tuosta postikortin tehdä.

Lento Färsaarille tapahtuu yleensä vain Kööpenhaminan kautta, mutta lauttayhteyksiä on myös Islantiin ja Skotlantiin. Merenkäynti Färsaarilla on arkipäivää ja kalastus pääelinkeino. Kyseenalaista mainetta ja laajamittaista kritiikkiä maa on saanut valaanpyynnistä, jota he pitävät aivan luonnollisena elinkeinon haarana. Vaikka Tanska kuuluu Euroopan Unioniin, niin Färsaaret ei, joten itsemääräämisoikeus sallii tämän tyyppiset poikkeukset. Valuuttana on oma kruunu, joka kuitenkin on Tanskan kruunun kanssa suoraan sidoksissa. Pääkielenä on myös oma kieli fääri, eli kyllä maa on monella tapaa melko itsenäinen. Menomatka Färsaarille sujui ongelmitta. Vagarin lentoasemalta on matkaa pääkaupunkiin reilu 50 km, mikä sujui leppoisasti bussilla. Satoi melko reippaasti, kuten melkein koko reissuni ajan, mutta upeat maisemat elävöittivät tunnelmaa. Laiva- ja bussiterminaali olivat samassa paikassa, josta kävelin kaatosateessa reilun kilsan matkan keskustaan. Ensivaikutelma oli odotetun kaltaista, eli siistiä ja hyväkuntoista. Olin valinnut hotellini vain maratonin kisakeskusta ajatellen, mikä osoittautui myöhemmin virheeksi. Hotelli oli iso ja vanha, mutta kaikki toimi kuten pitikin ja kaikki oli sikäli ihan ok. Loppupäivän lepäilinkin sitten rauhassa ja kävin syömässä aasialaisessa ravintolassa, mikä on reissujeni perinne.

Lisää kuvaa postikorttiin.

Lisää kuvaa postikortteihin.

Karua, kaunista, kosteaa.

Karua, kaunista, kosteaa.

Seuraava päivä oli pyhitetty levolle ja maratoniin latautumiseen. Kiertelin yksin rantoja, sekä käväisin parissa urheiluliikkeessä, etsiskellen pitkähihaista juoksupaitaa. Arvaamattomat kelit aiheuttivat sen, että vaatetuksen suunnittelu oli todella vaikeaa. Harvoin olen niin paljon miettinyt oikeata pukeutumista, kuin ennen tätä maratonia. Välillä paistoi aurinko ja oli jopa lämmin, mutta seuraavassa hetkessä satoi reippaasti ja ilma viileni hetkessä. Keskilämpötilat vaihtelevat kautta vuoden vain kolmen ja kolmentoista asteen välillä, eli juuri siinä pitkähihaisen ja lyhythihaisen käytön rajamailla. Maratonia edeltävänä iltana olin sopinut klubilaisten kanssa yhteistä ruokailua hotellini ravintolaan. Pettymyksekseni paikalle ilmestyi vain neljä miestä. Tosin pöytävarausta ei olisi isommalle joukolle saanutkaan, sillä Torshavnissa samaan aikaan järjestettävät kulttuuripäivät keräsivät ihmisiä kaupunkiin runsain määrin ja kaikki ravintolat olivat täynnä. Kesken ruokailun tuli yllätys, kun saimme pöytäämme suomalaisen vieraan. Uusitalon Reiska oli ottanut äkkilähdön Färsaarille, vaikka hänen ensin oli pitänyt mennä maratonille Tanskaan. Reiska on kymmeniä maita kolunnut maratoonari ja maailmankiertäjä, jonka monet tuntevat nimikkomaratonistaan Pyhtäällä. Pöydässämme istui Jörg Saksasta, Hartmann Italiasta ja Tsekistä kotoisin oleva Dan, joka nykyään asuu Lontoossa ja omaa myös brittein kansallisuuden, eli melko kansainvälinen porukka koolla. Dan on kaveri jonka kanssa ajelimme keväällä Bahrainissa käydessämme. Hänen projektinsa 52 maata 52 viikossa on herättänyt melkoista huomiota alan harrastajien keskuudessa. Danin projekti on nyt suurin piirtein puolessavälissä. Jalat huutaa hoosiannaa, mutta muuten mies vaikutti hyvinkin fressiltä. Tänä viikonloppuna hänellä ei ollut ohjelmassa kuin yksi maraton, mutta kahtena seuraavana kaksi kummassakin. Seuraavana perjantai-iltana Bielin 56 km juoksu Sveitsissä ja sitten sunnuntai-aamuna Kaunas Liettuassa. Välillä on käynti Lontoossa. Perillä molemmissa matkakohteissa autonvuokraus ja ajoa erinäinen matka, ehkä 200 km kentältä maratonpaikkakunnalle. Meitä on moneen junaan, tai maratoniin tässä tapauksessa.

Tämä pappa veteli balladeja eikä valvottanut enää yöllä.

Tämä pappa veteli balladeja mutta ei valvottanut yöllä.

Mutta tämä porukka valvotti sitten sitäkin pahemmin. Taustalla hotellini.

Mutta tämä porukka valvotti sitten sitäkin pahemmin. Taustalla hotellini.

Yön nukuin huonosti kadulta kuuluneen riehakkaan juhlimisen vuoksi. Hotellini oli kaiken keskipisteessä ja ravintolan tupakointipaikka huoneeni ikkunan alla. Voitte vain kuvitella mitä se merkitsi niinä kahtena yönä, kun ”kulttuuripäivät” olivat parhaassa vauhdissaan. Uskomatonta millaista mökkälää juopunut ihminen saa aikaan kadulla aamuviideltä. Maratonin juoksemisen uhallakin sisimmässäni jo toivoin kylmempää keliä ja kaatosadetta, jotta kadut hiljenisivät. Maratonpäivän sää oli kuitenkin mitä parhain, ehkä kesän lämpimimpiä. Shortsikelit, mutta ei liian kuuma. Kova tuuli oli ainoa pikku miinus, mutta siihen olin kyllä osannut varautua. Torshavn maraton on pienehkö tapahtuma, mutta osanottajia kuitenkin muutama sata, joten tunnelmaa kyllä mukavanlaisesti. Lähdin tapani mukaan tunnustellen matkaan ja varoin sortumasta puolimaratoonareiden kyyteihin. Eka kymppi meni leppoisasti, mutta sen jälkeen alkaneissa alamäissä pohje alkoi oireilla. En ollut yhtään huolestunut, vaikka pientä kipuilua olikin muutaman päivän ilmennyt. Noin 13 km kohdalla kipu kuitenkin yltyi todella kovaksi ja tajusin, että nyt ollaan pulassa. Juomapisteellä kyselin parasetamolia, jota odotuksistani huolimatta ei juomavyöstäni löytynyt, kuten ei järjestäjien taholta koko juoksun aikana. Ambulanssimiehiltäkään en sitä saanut, mitä epäilen kyllä tarkoitukselliseksi toimenpiteeksi kilpailijoita suojellakseen. Kääntöpaikka oli noin 23 km:n kohdalla ja siellä sijainneen talon isäntä ryntäsi hakemaan särkylääkettä kodistaan, kun juoma-aseman naisilta sitä kyselin. Tätä ukkelia on pitkälti kiittäminen, että kunnialla selvisin maaliin, siksi suurissa ongelmissa olin pohkeeni kanssa. Loppumatkasta oli vastaavasti isoimmat ylämäet ja ne tuntuivatkin sitten isoilta, kokonaisnousua kun maratonilla oli yli 600 metriä. Mäkien kapuamista sävytti tosi reipas vastatuuli, mutta olin silloin jo pahimman vaiheen ohittanut, kun kipu oli siedettävää ja juoksu alkoi kulkea paremmin. Viimeisen vitosen virittelin jonkin asteista loppukiriä ja fiilis oli maalissa ihan mukava, kun tilanne olisi voinut olla aivan päinvastainenkin.

Yli 80 v. sarjan lähtö. Ei vaiskaan, kohta alkaa hutinat.

Yli 80 v. sarjan lähtö. Ei vaiskaan, vaan kohta alkaa hutinat.

Ja kohta lähdetään.

Siitä se taas lähtee.

Reissu Färsaarille oli lyhyt ja ytimekäs ja siihen pyrin nyt rapsassakin. Kokemus kuuluu sarjaan, ei mitään ihmeellistä, mutta ihan kiva käydä kerran. Luonnosta ja retkeilystä pitävälle Färsaaret voi olla hyvinkin kiinnostava kohde, mutta itse en pahemmin harrasta kumpaakaan. Lentohinnat eivät ole halvimmasta päästä, tosin halvempia kuin muutama vuosi sitten, kun kilpailua ei ollut lainkaan. Yleinen hintataso on melko kallis, mikä on ymmärrettävää kun melkein kaikki on tuotava muista maista ja määrät yleensä pieniä. Kohteena vähän samantyyppinen kuin Islanti, karua mutta tavallaan kaunista. Ei auringonpalvojille.

t. Unski

Ps. Färsaarten hintoja ajatellen onneksi oli siskonpojan häät just ennen reissua ja piti käydä sitä ennen Tyrväällä parturissa

Takaisin

Liikuttavat / Porukalla lenkkaria toisen eteen / Ylös