Andorra vuoristomaraton 149./#75

1.10.2017

Jotkut maratonit vaativat hieman pidemmän kypsyttelyn toteutuakseen ja Andorran vuoristomaraton on yksi niistä. Jo useamman vuoden ajan se oli kuulunut niin sanottuun ”pitkän tähtäimen suunnitelmaan”, mutta vasta tänä kesänä sain lopulta myös Andorran maratonmaiden listaani. Yksi syy viivästykseen on ollut tapahtuman ajankohta keskikesällä, jolloin yleensä olen painanut hommia pienen tai isomman kiireen saattelemana ja vapaiden pitoni on ajoittunut enemmän rospuuttoaikoihin. Myös maratonin vaativuustaso on sitä luokkaa, että joka vuosi en välttämättä olisi ollut siinä kunnossa, että savotta olisi tullut aikarajojen puitteissa suoritetuksi. No en tänä vuonnakaan voinut tästä olla varma ja moninaisten kremppojen saattelemana lähdimme kumpikin Outin kanssa matkaan. Outilla lähtökohta oli jopa pahempi ja vielä kaksi viikkoa ennen reissua vaivat olivat sitä luokkaa, että peruuntuminen oli enemmän kuin ilmeistä. Matkaan siis kuitenkin päästiin ja melkoisen epävarmoissa tunnelmissa spekuloimme kaikkia erilaisia vaihtoehtoja mitä tuleman pitää. Peruslähtökohta oli yhdessä juokseminen ja vain äärimmäisessä tapauksessa tiemme erkanisivat. Näin ei onneksi käynyt ja saatte lukea positiivisella mielialalla raapustetun kyhäelmän matkan annista.

Andorra on vanhaa ja uutta. Tämän sillan ikä jäi arvoitukseksi.

Andorra on vanhaa ja uutta. Tämän sillan ikä jäi arvoitukseksi.

Uutta rakennuskantaa edustaa tämä mahtava 18 kerroksinen Spa- kylpylä.

Uutta rakennuskantaa edustaa tämä mahtava 18 kerroksinen Spa- kylpylä.

Barcelona, jonne suomalaiset tekevät todella paljon turistimatkoja, on reilun 200 km:n päässä Andorrasta. Barcelonan lentokentältä on melko hyvin edullisia bussiyhteyksiä Andorra la Vellaan, joka on Andorran pääkaupunki. Ainoa pikku huoli oli käytössämme ollut pikkubussi ilman vessaa, mutta onneksi kuski piti pissatauon erään ravintolan luona, joten 3,5 tunnin matkan loppuosa ei mennyt polvia yhteen puristellessa. Andorran minivaltio on Ranskan ja Espanjan välissä sijaitseva vuoristoinen maa. Suomalaiset tuntevat hyvin Alpit, mutta tämä Pyreneiden vuoristo mihin Andorrakin kuuluu, on suomalaisille melko tuntematonta seutua. Kuitenkin seudulla turismi on merkittävin tulonlähde ja varsinkin talviaikaan Andorran alue on täynnään laskettelun harrastajia. Andorra ei kuulu EU:hun ja se on Tax Free kaupankäynnin paratiiseja. Pääkaupungin halki menevä ostoskatu on pullollaan muotiliikkeitä ja hinnat ovat melko edullisia. Kulta- ja elektroniikkaliikkeitä ei ollut niin paljon kuin olisi kuvitellut, mutta viinakauppoja sitä runsaammin ja todella valtavilla valikoimilla varustettuna. Ravintolatarjonta oli myös runsasta, mutta hintataso ei ollut järin halpa, joten hieman joutui välillä sopivaa paikkaa etsimään. Löysimme ainoastaan yhden aasialaisen ravintolan, mutta arvoitukseksi jäi koska se olisi auki, sillä aina olivat ovet säpissä. Kerran onnistuimme siellä näkemään pariskunnan siivoamassa, mutta kielimuuri esti paremman informaation saamisen aukioloajoista. Andorrassa kun maan virallinen kieli on katalaani ja espanjan, ranskan, sekä portugalin puhujia loput. Toki aina englannillakin pärjää, mutta hieman haasteellista se kyllä välillä oli. Parturipalvelut, jotka ovat hinnaltaan lähes Suomen luokkaa eli kalliit, olisi saanut ilman kielimuuriakin, mutta eipä ollut nyt tarvetta.

Näkymä hotellimme terassilta. Mitenköhän tuo kuvio on vuorenrinteelle tehty, sitä jäimme miettimään.

Näkymä hotellimme terassilta. Mitenköhän tuo kuvio on vuorenrinteelle tehty, sitä jäimme miettimään.

Hotellimme oli nimensä mukaisesti Panoraama, eli jyrkässä rinteessä josta oli hyvä näköala koko kaupungin ylle. Katutaso, jossa vastaanotto ja ravintola sijaitsivat, oli oikeastaan jo kuudes kerros, joten välillä sukkuloimme hissillä aivan väärään suuntaan. Hotellimme sijainti melkein kävelykadun alkupäässä oli hyvä ja hinta-laatusuhde todella edullinen, etten sanoisi uskomattoman halpa. Viisi yötä hyvällä aamiaisella maksoi yhteensä 265 euroa, eli reilut 50 euroa kahden hengen huoneesta per yö, neljän tähden hotellissa. Maratonin kilpailukeskus sijaitsi Ordinossa, noin 15 minuutin ajomatkan päässä Andorra la Vellasta. Maratonia edeltävänä päivänä kävimme siellä bussilla, jolloin pysäkille kävely helteessä jyrkässä ylämäessä antoi esimakua tulevasta. Numeroiden noudossa tapasimme heti muutaman tutun klubilaisen. Heistä peräti viisi oli Saksasta, joista Giuseppe oli yrittämässä Andorraa jo kolmatta kertaa ja Klaus toista. Vaikka tämän maratonin aikarajat tuntuvat heppoisilta eivät ne sitä ole, sillä eteneminen on vain niin hidasta. Muita tuttuja oli Curt Ruotsista ja brittiläis-tsekkiläinen Dan, josta olen kertonut usein aiemminkin. Viimeksi Danin Färsaarilla tavatessani hän sanoi jättävänsä Andorran sen raskauden takia väliin, mutta niin vain ilmestyi mies paikalle. Danin tavoitehan on melkoinen, 52 maata 52 viikossa ja vielä hän siinä tavoitteessa on pysynyt. Klubilaisten yhteiskuvien oton jälkeen kiertelimme hetken aikaa maratonin Expossa, jonka jälkeen oli aika lähteä majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän suur-urakkaan.

Ordino, maratonin lähtö ja maalipaikka.

Ordino, maratonin lähtö ja maalipaikka.

Upeata olis ollut podiumille kiivetä, mutta kun ei vaan jaksanut enempää yrittää.

Upeata olis ollut podiumille kiivetä, mutta kun ei vaan jaksanut enempää.

Maratonpäivän aamukin oli heti helteinen. Juoksureppuun oli pakattuna paljon järjestäjien vaatimaa varustusta, jotka kaikki eivät vaikuttaneet etukäteen niin tarpeellisilta. Veden tarpeen tiesimme hyvin, sillä huoltopisteitä koko matkalle ei ollut kuin neljä, mutta vaadittava vaatemäärä tuntui yliliioittelulta. Kaikki vaatteet kyllä lopulta olivat olleet käytössä, eli järjestäjät olivat siinä suhteessa paljon meitä viisaampia. Tämä Andorra Ultra Trail on isohko tapahtuma, jossa on monta juoksumatkaa, pisimmät useamman päivän kestäviä. Oma maratonimme oli matkaltaan normaali 42,5 km, mutta nousua ja laskua 3000 metriä, joten haastetta kerrakseen. Ensimmäistä kertaa juostu pisin ultra, Euforia oli 233 km ja kokonaisnousua noin 20000 metriä, eli ei lainkaan tavallisten tallaajien tavoitettavissa. Päätimme Outin kanssa juosta yhdessä, joka sitten toteutui, vaikka ongelmiakin oli. Muutaman tunnin kiipeämisen jälkeen kun repun paino rassasi ja helle vielä haittasi hengitystä, olin selvissä vaikeuksissa. Harmistuksissani jo kehotin Outia jatkamaan yksin, mutta onneksi hän ei suostunut ja mitä pidemmälle matka eteni, sitä paremmin puntit tasoittui. Kuten sanottu alkumatka oli erityisen raskas ja homman järkevyys ja mahdollinen keskeytysuhka olivat usein mielessä. Mitä pidemmälle päästiin, sitä paremmin pääsi hommaan sisään ja fiilikset olivat maisemia ihaillessa korkealla. Välillä oli pakko pysähtyä rauhassa juomaan ja henkeä vetämään, sekä muutaman kuvan räppäämään, mihin Outi ei olisi millään malttanut.

Tässä vaiheessa oli hymy vielä herkässä.

Tässä vaiheessa oli hymy vielä herkässä.

Tässä vaiheessa jo hieman totisemmat fiilikset, vaikka nousut vasta alkuvaiheissa.

Nyt jo hieman totisemmat fiilikset, vaikka nousut vasta alkuvaiheissa.

Ja toiset olivat taivaltaneet urakkaansa jo 55 tuntia ja rapiat päälle.

Ja toiset olivat taivaltaneet urakkaansa jo 55 tuntia ja rapiat päälle.

Alkuvaiheissa olimme aikarajaa edellä vain puolisen tuntia, mikä pisti jo huolestumaan, mutta myöhemmin olimme jopa kaksi tuntia edellä ja saatoimme paremmin luottaa urakan läpiviemiseen. Eniten pelkäsin selkäni ja polveni kohtaloa, joidenka krooniset vaivat ovat tämäntyyppisessä kovalla koetuksella. Onneksi olimme hankkineet kunnon sauvat ja ilman niitä en olisi missään tapauksessa niitä nousuja selvittänyt kunnialla läpi. Ilma viileni paljon mitä korkeammalle päästiin ja vettäkin vihmoi vähän taivaalta. Vedimme sadetakkia ylle, mutta jatkoimme shortseissa, minkä hetken päästä totesimme virheeksi kun sää muuttui rajusti huonommaksi. Tuuli yltyi ukkosmyrskyksi ja vettäkin tuli enemmän, juuri kun olimme tavoittaneet reitin korkeimman kohdan 3000 metrissä. Tilanne oli todella paha. Seuraamme liittyi eräs mies ja kolmen kimpassa toinen toistamme tukien pyrimme eteenpäin. Olimme aivan jäässä, mutta mitään saumaa ei ollut avata reppua ja pukea lisää vaatetusta, siksi rajusti tuuli painoi päälle ja mitään suojaa ei ollut. Pelkäsin aidosti lähinnä Outin puolesta, sillä vieressä oli usean sadan metrin jyrkkä putous ja tuuli riepotti pientä ihmistä miten sattui. Lopulta pääsimme seuraavalle huoltopisteelle, joka myös oli kuin myrskyn jäljiltä. Kaksi isoa telttaa olivat maata myöten ja lähes kaikki tarjottava oli lennellyt pitkin maisemia alas laaksoon. Toisen telttakankaan alla makasi vanhahko mies ison valkoisen koiran kanssa. He olivat saaneet siitä turvapaikan vaelluksellaan. Me potkimme itsellemme pressun alle tilaa sen verran, että pystyimme jotenkuten pukemaan pitkäpunttiset housut jalkaan ja fiilikset alkoivat vähän rauhoittua.

Savotan vaativin osuus alkoi sitten tästä ja sen rajuus pääsi kyllä yllättämään.

Savotan vaativin osuus alkoi sitten tästä ja sen rajuus pääsi kyllä yllättämään.

Tämän huoltopaikan jälkeen alkoi alamäkisempi osuus ja sen myötä keli parantua. Parin tunnin kuluttua vaihdoin takaisin shortseihin ja t-paitaan, sään ollessa taas hyvinkin kesäinen. Jonkin aikaa seuranamme juoksi espanjalainen nuorimies, joka oli elämänsä toiseksi maratoniksi valinnut Andorran. Hieman oli poika totinen välillä, mutta sitkeästi jatkoi selvästi ylipukeutunut kaveri matkaa. Viimeiseltä huoltoteltalta lähtiessä näimme vielä Giuseppen, joka oli tosi iloinen ja helpottunut kun oli selvää, että kolmas kertaa sanoo toden ja hän pääsee maaliin asti. Giuseppe ja Klaus olivat juosseet yhdessä loppumatkan, eli tällä kertaa Klauskin onnistui. Vähän ennen viimeistä huoltoa oli lyhyt maantieosuus, joka oli ollut lähes ainoa kunnolla juostava osuus koko matkasta. Huollon jälkeen alkoi juostava osuus metsässä, jossa saimme jo hieman fiilistellä ja nauttia juoksusta, kun voimiakin oli hyvin tallella. Lopulta Ordinon kylä näkyi alhaalla laaksossa ja me melkein hypimme riemusta, loppumatkan pudottelisimme siivet selässä. Hetken kuluttua pari nuorta neitokaista istuivat jakkaralla ja ohjasivat meidät ylös mäkeen. Kyselin mitä tämä merkitsee, mutta he vain totesivat että enää pari kilsaa maaliin ja pari pientä nousua, hyvin menee. No ne nousut ja laskut olivatkin sitten sitä luokkaa, että aikaa meni vielä 25 minuuttia, vaikka voimien puutteesta meitä ei voinut syyttää. Sitä suurempi olikin sitten riemu maalikaarta alitettaessa, melko suuren katsojajoukon hurratessa. Aikaa oli kulutettu 11 tuntia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Kuten sanottu olimme hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, varsinkin sen jälkeen kun olimme saaneet kupumme ravittua osanottomaksuun sisältyneellä ruokailulla. Siinä syödessämme Outi mainitsi, että kumma kun ei tämän tason tapahtumassa saanut minkäänlaista mitalia tai muuta oheisroinaa. En ollut ajatellut koko juttua, mutta menin sitten varmistamaan asian järjestäjiltä ja kas kummaa tulihan sieltä mitali, maratonpaita plus muuta krääsää pieni kassillinen. Näin sitä vain jotenkin tottuu ja leipiintyy tähän hommaan, vaikka melko lailla uniikki ja erilainen Andorran vuoristomaraton onkin omalla maratonurallani. Yksi parhaista.

Andorra, ei hassumpi matkakohde, suosittelen.

Andorra, ei hassumpi matkakohde, suosittelen.

t. Unski

Takaisin

Liikuttavat / Porukalla lenkkaria toisen eteen / Ylös