Sanomattakin on selvää, että ainakin kaksi joukkuetta kasataan, onhan puolustettavana naisten loistava kakkostila viime vuodelta, vain 1min.10s. voittajajoukkueelle hävinneenä, sekä miehiltä kynimättä jäänyt Kuntourheilijoiden kakkosjoukkueen päänahka. Ja jos innokkaita tarpeeksi ilmaantuu on näiden lisäksi mahdollista vielä koota sekajoukkue tuolle lyhyemmälle Eurajoki-Pori reitille, joka on siis viis-osuuksinen.

Samalla kyselemme huoltoporukoiden perään, sillä niitäkin aina tarvitaan. Ilman asialle vihkiytynyttä huoltojoukkoa menee homma paljon hankalammaksi, vaikka se ei siihen kaadukaan.
Kaikki saavat takuuvarmasti nauttia hienon juoksutapahtuman mahtavasta tunnelmasta, oli tavoite sitten vain itsensä voittaminen, tai aika ja sijoitus. Tunnelmaa jatketaan taas perinteisesti yhteisellä syöpöttelyllä ja mitä porukka sen jälkeen päättää tapahtuvaksi, on vielä salaisuus.

Reippaasti mukaan!
t. Unski (0500-233926)

Voimassa kuitenkin on edelleen juhannuksena oleva Arkangelin maratonmatka. Viisi Liikuttavaa on ilmoittautunut mukaan ja pari-kolme muualta on ilmoittanut kiinnostuksensa. Vielä kuitenkin mahtuu mukaan joukkoon hurjaan. Liitän tähän vielä jo aiemmin Uutisissa olleen infon, joka on siis pätevää ja kertoo kaiken olennaisen. Annan mielelläni lisätietoa sitä tarvitseville.

ARKANGELIN MARATONMATKA
Lähtö tapahtuu to 24.06. Helsingistä lähtevällä aamujunalla Pietariin ja junaan voi hypätä myös matkan varrelta. Lento Arkangeliin lähtee saman päivän illalla. Perjantaina on maratonille (tai kymppi) ilmoittautuminen ja ennakkoon ilmoittautuminen ei ole välttämätöntä. Lauantai 26.06. on juoksupäivä ja illalla seuraa ohjelmassa palkintogaala ja muuta juhlintaa koko illan/yön. Sunnuntain ja maanantain saa kukin viettää haluamallaan tavalla kaupunkiin tutustuen, tai vaikka hieman perusteellisemminkin lähiseutuun. Paluulento Pietariin on tiistaina 29.06. illalla ja yöpyminen Pietarissa. Paluu iltapäivän junalla, joten muutama tunti jää aikaa myös kauniin Pietarin ihastelemiseen.
Matkan kokonaiskustannukset maksimi 400:n euron luokkaa, sisältäen juna- ja lentoliput, viisi yöpymistä hyvätasoisessa Dvina hotellissa Arkangelissa, sekä yksi yö tyydyttävän tasoisessa hotellissa Pietarissa. Lisäksi tulee viisumikulut, noin 50 euroa.

Ilmoittautumiset ja mahdolliset tiedustelut 0500-233296 tai unto.peltoniemi@kopteri.net

Terveisin Unski

Ensin alkuun siis yhdistyksen vuosikokous asioineen. Kyytipoikana tietysti kahvia ja pullaa
Sen jälkeen homma voi mennä vaikka näin.
Ilmasta riippuen voimme hölkätä, kävellä, pelata hankipalloa tai jotain muuta urheilullista, ennen SAVUSAUNAAN ja KYLPYTYNNYREIHIN menoa,,, siellä nautimme aikamme, jonka jälkeen on kuuluisan savulohen nauttimista lisukkeineen ja jälkkäriksi kuuluisat loimuletut ala carte PEKKA.
Ilta jatkuu siitä sitten JOLLAIN tapaa………kun on toi tipatonkin jo silloin loppunut?

Ruokailun onnistumisen ja sen riittävyyden vuoksi pyydetään jäseniä ilmoittamaan illanviettoon osallistumisestaan Jounille joko tekstiviestillä 050 /5994120
tai sähköpostilla jouni.hynna@pp.nic.fi

ps. jos kalaruoka ei käy tilalle saa myös lihaa (muista ilmoittaa)

Kaikki mukaan vuosikokoukseen ja Iloiseen Illanviettoon!
Liikuttavat johtokunta.

t. Marja-Leena 040-5057648

Montego Bayn lentoasemalla Jamaikalla tuli vastaan ikävä yllätys, matkalaukkuni ei saapunutkaan perille. Parin tunnin viivästyksen jälkeen 70 km:n taksikyyti Negriliin tapahtui pimeän jo kiehtoessa maisemat vaippaansa. Seuraavana aamuna valoisuus ja lämpö tuntuivatkin sitä mukavammalta ja molempia saimme tällä matkalla aivan riittämiin. Negril on rantalomakohde, jossa toinen toistaan hienommat hotellit seuraavat toisiaan. Itse Negrilin kaupungissa vain piipahdimme, eli mahdolliset kontaktit paikallisiin jäivät myöhempään ajankohtaan. Päivällä otimme varovasti aurinkoa, sillä näillä selkosilla ihon palaminen on erittäin herkässä. Olimme onnistuneet saamaan niin sanotun All Inclusive hotellin edulliseen tarjoushintaan ja kyllä me syömäpuolella pyrimme hintaa vieläkin halventamaan. Illalla kävimme ilmoittautumassa juoksuihin, mikä sujui ongelmitta, mutta maailman parhaaksi mainostettuun Pasta Partyyn emme, kiitos oman hotellin runsaan ja hyvä ruokatarjonnan, jaksaneet enää innostua. Tarjolla näkyi olevan todella runsas ja herkullisen näköinen valikoima sapuskaa, joten puheet maailman parhaasta eivät ehkä olleet pelkkää sanahelinää.

Maratonin, kuten muidenkin matkojen startti oli 05.15 am, joka tuli todettua oikeaoppiseksi viimeistään juoksun loppukilometreillä, jolloin lämpötila alkoi keikkumaan 100:n Fahrenheitin lukemissa. Tämä tarkoittaa noin +38C:n lämpöä, eli mitään pukeutumisongelmia ei ollut. Olin päättänyt ottaa lungisti, joten ei ollut ihme, että Antti huristeli reippaasti ohi heti alkumetreillä. Ari ja Marko juoksentelivat yhdessä siihen asti, kunnes Marko otti pienen loppukirin ennen kymppinsä maalivaatetta. Reitti oli melko tasainen, jopa hieman yksitoikkoinen, mutta reggae-musiikin säännöllinen voimakas jumputus kevensi pikkasen askellusta. Suomalaisia oli mukana muitakin, kaiken kaikkiaan kymmenkunta juoksijaa, eli menet sitten juoksemaan mihin maailmankolkkaan tahansa, niin melkeinpä siellä suomalaiseen tänä päivänä törmäät.
Antti rutisti kuumuudesta huolimatta maratoninsa 3.41:een, ollen paras suomalainen ja kokonaiskisan 17. lähes 150:n osanottajan joukosta. Oma vaatimaton reilun neljän tunnin taivallukseni edellytti silti ikäluokkani viidenteen sijaan, joten helle puri muitakin. Vähäisestä juoksukokemuksesta huolimatta Ari sinnitteli hyvävoimaisen oloisena maaliin hieman yli 5 tuntia matkalla kulutettuaan. Siis koko kopla oli hienosti tavoitteensa täyttänyt ja lekotteli ansaitusti loppupäivän rantabaarin vaikutuspiirissä, tuoreita hedelmäjuomia nautiskellen.

Seuraavana aamuna oli lähtö maan pääkaupunkiin Kingstoniin, sillä pelkästään miksikään rantaleijoniksi ei ollut tarkoitus pyhittäytyä. Onneksi matkalaukkunikin saapui edeltävänä iltana puoli yhdentoista aikoihin hotellille ja sekin pieni harmi oli poissa mietteistä. Teimme minibussilla varustetun taksin kanssa diilin tästä 250 km:n matkasta, noin 40 egee per kundi, joka oli varsin kohtuullinen. Varsinkin kun ottaa huomioon, että pidimme taukoja ja katsastelimme paikkoja, eli meillä ei ollut mitään kiirettä.
Jos Negril on turisti- ja rantakohde, niin Kingston on kaikkea muuta. Olimme saaneet monenlaisia varoitteluita maan turvallisuudesta, tai paremminkin sen puutteesta ja Kingstonissa sen jo aisti. Mitään ei tapahtunut, emmekä luonnollisesti ottaneet mitään riskejä, mutta sen verran kaupunkia pyörimme, että ei ollut mahdotonta ajatella jotain pahaakin tapahtuvaksi. Down Town oli yksi varoitetuista kaupunginosista ja se piti tietysti katsastaa, mutta iltapimeän tullessa ei meistä kenellekään olisi tullut mieleenkään ehdottaa sinne poikkeamista. Kingstonissa voit kävellä pari päivää valkoihoista kohtaamatta ja monin paikoin tunnelma on kuin suoraan Afrikasta. Kontrasti hyvää länsimaista tasoa olevien hotellialueiden ja peltihökkeleiden valtaamien paikallisten alueiden välillä on melkoinen. New Kingston missä hotellimmekin sijaitsi, on sitä parempiosaisten aluetta, mutta siellä ilta-aikaan kävelystäkin hotellimme henkilökunta meitä silti useasti varoitteli. Muutaman sadan metrin päässä oli hulppea hotelli Hilton ja sen vieressä hienosti iltavalaistu Tunnelmapuisto, jota kiersi 500 m:n ulkoilureitti. Pari palauttavaa lenkkiä Antin kanssa teimme ja myös muutaman kierroksen tätä kymmenien, lähinnä tuhtien jenkkituristien valtaamaa puistoväylää pitkin.

Jamaikan ilmasto on kuumaa ja kosteaa, joten ei ole ihme että maa on todella vehreää. Maasto on vaihtelevaa ja kunnon vuoriakin löytyy, lähes 2500 m:n korkeuteen. Näin korkealle emme kivunneet, mutta taksikyyti todella mahtavien maisemien siivittämään hotelliin ja sen allasalueelle oli ikimuistoinen. Paljon paikkoja nähneenäkin on pakko tunnustaa, että näkymä sieltä oli yksi kauneimpia koskaan kokemistani. Jos luontoa ei oteta lukuun niin Jamaikalla on varsin vähän nähtävyyksiä. Kingstonista voisin heittää huulta, että siellä on vain kolme nähtävyyttä. Bob Marley museo, Bob Marleyn patsas ja Bob Marley mausoleumi. Itsekin kyseistä herraa melkoisesti fanittaneena koen tiettyä ylpeyttä saadessani kehua vierailleeni hänen kodissaan, joka on siis museona. Bob Marley oli ja pysyy edelleen sen luokan megatähtenä, että ei ole mikään ihme jos tämä pieni 3 miljoonainen kansa imee kaiken hyödyn ja maineen reggae musiikin kuninkaasta.
Kaikki me tunnemme Jamaikan sprintterimaineen ja kaikki kunnia Usain Boltille ja muille veijareille upeista urheilijanaisista puhumattakaan, mutta kukaan heistä ei koskaan yllä Bob Marleyn tasolle tähteydessä.

Jamaika ja erityisesti Kingston oli tosi kiinnostavaa nähdä, mutta Kuuban tapaista ihastusta ei tapahtunut ja käynti jäänee ainokaiseksi. Kuubalaisten kanssa samaa on rento, avoin ja ystävällinen ilmapiiri, mutta sen aitoudessa kuitenkin tulee tuntu, että jamaikalaisilla on hieman ketun häntä kainalossa… valitettavasti.

Muita mitalisijoja saavuttivat seurastamme M40 sarjassa Jyrki Rantala, jonka kolmossija tuli loistotuloksella 3.32,35. Tällainen tulos Rautaveden reitillä on hieno näyttö kovaan kuntotasoon päässeestä Jyrkistä, jonka parhaat saavutukset varmaankaan eivät jää tähän. Tsemppiä ja malttia, niitä Jyrkille toivotamme.
Puolimaratonilla Koivusen Tauno osoitti jälleen, että konkari vertyy aina hetken koittaessa. Ongelmien sävyttämä kesä on taakse mennyttä aikaa ja Tane nappasi M50 sarjan hopeasijan 1.30,46 ajalla, jota sopii nuorempienkin koettaa.

Seuramme jäsenet saavuttivat toki monia muita hyviä sijoituksia, mutta tässä vain mitalistit, mitenkään muiden suorituksia vähättelemättä. On mahtavaa, että paikkakunnalla on tätä suuruusluokkaa oleva tapahtuma, joka on maamme vanhimpia maratoneja. Kaikille järjestelyissä mukana olleille vielä suuret kiitokset ja uskoa ja toivoa tapahtuman jatkuvuuteen.

Pari päivää ennen maratonia oli aikaa tutustua kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Novi Sad on lähes 400000:n asukkaan kaupunki, Serbian pohjoisen maakunnan Vojvodinan keskus ja maan toiseksi suurin kaupunki. Tonava virtaa kaupungin halki ja keskustan vastarannalla seisoo ylväänä lähes 1900 vuotta vanha Petrovaradinin linnoitus. Tämä seutuhan on yksi Euroopan vanhimmin asuttuja alueita. Dramaattiset tapahtumat lähihistoriasta ovat kuitenkin pitäneet tämän kulmakunnan länsimaalaisilta melko piilossa. Hieman ristiriitaisin tuntein katseli näitä satoja vuotta vanhoja rakennuksia, jotka ovat nähneet monenlaista, samalla ajatellen, että on vain noin 10 vuotta kun täällä sodittiin ja Nato pommitti myös Novi Sadia. Kaupungissa tuhoutui silloin kolme siltaa, tv- ja radioasema, sekä öljyvarastoja. Kyseisessä Petrovaradinin linnoituksessa ja sitä ympäröivässä erittäin vanhassa kaupunginosassa vierähti meillä helposti muutama tunti.

Vanha Jugoslavia, jonka merkittävin keskus oli Serbia, oli erittäin tunnettu hyvänä palloilumaana. Serbia jatkaa näitä perinteitä ja siellä ollessamme maa pelasi Belgradissa jalkapallon MM-karsintaturnauksen pelinsä Romaniaa vastaan. Serbia suorastaan jyräsi vastustajansa voittaen 5-0 ja juhlinta Novi Sadissa oli myös sen mukaista. Onneksi hotellimme oli aivan keskustassa, jonne autoilla ei ollut asiaa, sillä siksi kovaa mekkalointia autokolonnat pitivät kaupungin laidoilla. Myös koripallo ja lentopallo ovat Serbiassa aivan Euroopan huippua, sen sastamalalaiset urheilun ystävät tietävät sanomattakin. Mutta oli heille osoitettu pyhättökin sen mukainen. Tämän Spens Sport Centerin saliin emme päässeet, mutta jo ulkoinen olemus 85000:n neliöiden voimalla antoi melko massiivisen vaikutelman. Rakennuksessa on monien lajien harrastajien iloksi myös ostoskeskus ja niitä löytyy Novi Sadista kyllä runsaasti etsimättäkin. Kompleksin vieressä on suurehko jalkapallostadion, jonne mekin Antin kanssa änkesimme, koska siellä palloa potkittiin. Epäselväksi jäi mikä maa oli vastustajana, ehkä Kreikka, mutta se tuli selväksi, että nuoret pelasivat Eurooppa Cupin karsintamatsia. Puoliajalla hipsimme pois, olinhan puhunut meidät sisään vain tsekkaamaan ulkomaalaisena paikkoja.

Päivää ennen maratonia otimme bussikyydin Sremski Karlovciin. Tämä pieni kaupunki on itsessään kuin museo ja helposti tunsi kuljeskelevansa keskiaikaisen pikkukaupungin kujilla. Tonavan rannalta löytyi iso hotelli, jonka ravintolassa idylli särkyi, kun kaksi linja-autolastillista ruotsalaisia turisteja nautti siellä lounastaan. Miten pitkälle pitäisi mennä, ettei svenskeihin törmää?
Tämä kaupunki elää vain ja ainoastaan turismista ja sen laidoilta alkaa suuri Fruska Goran kansallispuisto, joka on erittäin merkittävä turistikohde. Serbian korkeimmat paikat ovat myös tällä seudulla, laskettelukeskuksineen ja hotelleineen. On muistettava, että Serbia aukesi merkittävämmin länsimaalaisille vasta noin 10 vuotta sitten. Serbiaan voi matkustaa ilman viisumia, mutta he tarvitsevat EU:n alueelle viisumin, jonka hankintaan vaaditaan paksu pino papereita ja paljon kärsivällisyyttä.

Päivät ennen maratonia oli ollut helle, mutta juoksupäivänä satoi hieman ja oli alle +20C. Reitti oli erittäin tasainen, kolmena lenkkinä, joista eka oli puolet matkasta ja muut lyhyempiä. Antin kanssa emme pitäneet kiirettä, mutta normaaliaikoihin tultiin maaliin kuitenkin. Kiinalaisista on pakko mainita, olivatpa he hieman kuin “samaa joukkuetta”. Tyttö voitti naisten sarjan kovalla ajalla 2.58. Tosin maaliin ei juossut kuin kaksi osanottajaa, mutta se ei vähennä suorituksen arvoa, aika on kova. Kova oli poikakin, mutta hänelle kävi surullisen huono tuuri, eli hän juoksi reitin hieman väärin ja diskattiin. Kaveri tuli ennen johtoautoa maaliin noin 2.45 ajalla, sillä jossakin oli päässyt tapahtumaan pieni oikaisu. Oikein juostuna hän olisi ollut toinen, noin 2.50 ajalla. Sanokaa minun sanoneen, että jos ei isoja takapakkeja ilmaannu, niin nimet Haina Wang ja May Sun Ye keikkuvat vielä korkealla olympiamaratonin tuloslistoilla.
Muuten järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja poliiseja oli melkein joka risteyksessä, sulkien aina liikenteen. Osanottomaksusta on pakko mainita, että 400:lla dinaarilla (n. 4,50 euroa) sai todella hyvän huollon, josta ei puuttunut mitään, päinvastoin. Pasta Partyjen lisäksi oli lounas juoksun jälkeen yms. Oikein mukavat muistot jäi Novi Sadin maratonilta, enkä epäile yhtään suositella tätä kaupunkia ja tapahtumaa. Ihmisten ystävällisyys oli aina ylitsevuotavaa. Turistien lypsäminen on aivan tuntematon käsite, mitä aina arvostan suuresti reissuilta palatessani.

Vielä on mainittava yksi mieleenpainuva juttu kotiinpaluun kynnyksellä. Pyörimme lähtöpäivänä kiinalaisten kanssa vielä Belgradissa, jossa he halusivat nähdä tuhotun Kiinan lähetystörakennuksen. Naton pommituksissa osittain tuhoutunut rakennus on jätetty korjaamatta ja seisoo sodan monumenttina. Rauta-aidassa kuihtuneet kukkalaitteet pistivät miettimään, miten täällä Suomessa olemme syntyneet kultalusikka suussa ja miten lähellä sekä ajallisesti, että maantieteellisesti sota on ollut.

Unski

Koska paikkoja on rajoitetusti ja muutamia ennakkoilmoittautuneita on jo olemassa, niin asialla on kiire. Allekirjoittanut odottaa ilmoittautumisia viimeistään 27.10. Huomioitavaa on, että varaukset eivät ole välttämättä aivan sitovia, eli nähin voidaan tehdä myöhemmin muutoksia ja osanottajien nimiä vaihtaa!
Mutta paikat voivat loppua ja ovat antaneet ymmärtää, että tuo 12 on maksimi, jolla näihin hintoihin päästään.

Maratonista ei sen enempää, mutta kiinnostuneet voivat tsekata tapahtuman sivut, jotka löytyvät osoitteesta: www.monaco-marathon.com
MONACON MATKA ON LYÖTY LUKKOON JA MUKANA ON 8 LIIKUTTAVAA.

Toinen ensi vuoden reissu suuntautuu allekirjoittaneelle jo perinteeksi muodostuneelle Arkangelin maratonille. Arkangeli ei ole jättänyt ketään siellä käynyttä kylmäksi, yhä useampi haluaa kokea Pohjoisen Ulottuvuuden kaupungin valoisan yön taikaa. Olen oikeastaan jo jäävi mainostamaan koko reissua, tulokset puhukoot puolestaan ja tyytyväisiä kävijöitä on lähdössä taas uudestaan matkaan. Itselläni on juhlajuoksu, eli 10. kerta maraton siellä ja lupasin järjestäjille kasata ensi vuonna hieman isomman porukan. Liikuttavia on siellä muutama jo käynyt ja uusia toivotaan mukaan.
On unohtumaton elämys kun muutama satatuhatta ihmistä juhlii läpi yön ja oikeastaan koko viikonlopun, riehakkaasti, mutta samalla hillitysti niin, että kenenkään ei tarvitse tuntea itseään turvattomaksi. Kertaakaan reissuillani Arkangelissa ei ole tapahtunut mitään ikävää pettymystä ja uskon ja toivon, että niin ei käy ensi kerrallakaan.

Ajankohta ensi vuonna on juhannus. Matkan aikataulu on varmistunut sikäli, että neljä lentolippua Pietari-Ark-Pietari on jo ostetut ja lisäpaikkoja on mahdollista saada vielä alle 100:n euron hintaan.
Lähtö tapahtuu to 24.06. Helsingistä lähtevällä aamujunalla Pietariin ja junaan voi hypätä myös matkan varrelta. Lento Arkangeliin lähtee saman päivän illalla. Perjantaina on maratonille (tai kymppi) ilmoittautuminen ja ennakkoon ilmoittautuminen ei ole välttämätöntä. Lauantai 26.06. on juoksupäivä ja illalla seuraa ohjelmassa palkintogaala ja muuta juhlintaa koko illan/yön. Sunnuntain ja maanantain saa kukin viettää haluamallaan tavalla kaupunkiin tutustuen, tai vaikka hieman perusteellisemminkin lähiseutuun. Paluulento Pietariin on tiistaina 29.06. illalla ja yöpyminen Pietarissa. Paluu iltapäivän junalla, joten muutama tunti jää aikaa myös kauniin Pietarin ihastelemiseen.
Matkan kokonaiskustannukset maksimi 400:n euron luokkaa, sisältäen juna- ja lentoliput, viisi yöpymistä hyvätasoisessa Dvina hotellissa Arkangelissa, sekä yksi yö tyydyttävän tasoisessa hotellissa Pietarissa. Lisäksi tulee viisumikulut, noin 50 euroa.

Ilmoittautumiset ja mahdolliset tiedustelut 0500-233296 tai unto.peltoniemi@kopteri.net
Terveisin Unski

Kilpailu oli mahdollista juosta myös viestinä joukkueena, jossa sarjoja oli nais- ja miesjoukkueiden lisäksi sarja sekajoukkueille, jossa Liikuttavilta oli edustus. Ja hyvin joukkue urakan suorittikin koostumuksella Heidi, Marja-Leena ja Antti, tehden reittiin nähden erittäin hyvän alle 5.30 ajan. Koska sarjaan ei muita osanottajia ilmaantunut, niin ripustettiin näiden urhoollisten kaulaan myös kultamitalit. Muissa sarjoissa sitävastoin osanottajia oli runsain mitoin, tosin tarkkaa tuloslistaa ei vielä julkisuudesta löytynyt.

Onnea kaikille urhoollisille!